Kolumnit

Aava Nissisen kolumni: Lasten ja aikuisten hiekkalaatikkoleikkejä

Jo pienelle lapselle opetetaan ihmissuhdetaitoja. “Ei saa ottaa toisen kädestä”, on yleinen taaperolle kerrottu oppi. Eskarissa lukemisen ja laskemisen lisäksi suuressa roolissa ovat kaveritaidot.

Koulussa jatketaan näiden taitojen opettelua. Yläasteella tiedetään, ettei toisesta puhuta pahaa. Toisinaan se kuitenkin unohtuu ja opettaja muistuttaa erilaisuuden rikkaudesta. Kun nuori lähtee ensimmäiseen kesätyöpaikkaan, häntä muistutetaan toimimaan hyvien tapojen mukaan.

Käytöstapojen ja kaveritaitojen opetteleminen mielletään lapsuuden ja nuoruuden kehitystehtäviksi. Entä jos kehitystehtävät jäävät ratkaisematta? Millaista käytös on silloin aikuisuudessa työpaikoilla? Työpaikkakiusaaminen on vastaava termi kuin koulukiusaaminen.

Olen kohdannut huonoa käytöstä myös aikuisten keskuudessa. Etenkin työpaikkojen ajoittain huono ilmapiiri on yllättänyt.

Nuoret ovat menneet työpaikalle muistaen saamansa opetuksen työpaikalla käyttäytymisestä. He ovatkin hämmentyneet aikuisten ajoittain huonoista sosiaalisista taidoista.

Olen keskustellut ystävieni kanssa kesätyökokemuksista ja työharjoitteluista. Nuoret ovat menneet työpaikalle muistaen saamansa opetuksen työpaikalla käyttäytymisestä. He ovatkin hämmentyneet aikuisten ajoittain huonoista sosiaalisista taidoista.

Käsitys aikuisista on muuttunut, kun he kahvihuoneessa juoruavat ja mollaavat toisia. Olen huomannut, että tällainen käytös työpaikalla on yllättävän yleistä. Monissa työpaikoissa tuijotetaan omaa napaa, riidellään ja ivataan; on niin sanotut kuppikunnat ja nokkimisjärjestys kuin teineillä konsanaan. Meno on kuin päiväkodin hiekkalaatikolla. Millainen kuva ja kokemus nuorelle jää työelämästä ja siellä toimimisesta? Millainen kokemus työelämästä halutaan antaa?

Lapsuuteni käsitys aikuisista järkevinä ja luotettavina esikuvina on muuttunut. Olen huomannut, että joillakin aikuisilla nuoruuden kehitystehtävät ovat jääneet vaiheeseen. Kaveritaitoja ei välttämättä osata vielä työikäisenäkään.

Aikuiset opettavat hyviä käytöstapoja lapsille ja ihmettelevät, jos nuori ei osaa niitä noudattaa. Aikuinen saattaa kuitenkin itse sortua aivan samanlaiseen huonoon käytökseen. Hän voi toimia yhtä lapsellisesti kuin itkupotkuraivareita vetävä taapero. Herääkin kysymys: Kuinka hyvät käytöstavat opetetaan niin, että ne muistettaisiin vielä aikuisenakin?

Kirjoittaja on 16-vuotias sodankyläläinen, joka ihmettelee aikuisten ajoittain huonoja vuorovaikutustaitoja.