Mielipiteet

Ennen Pentikiä

Pentikin pikarini hajosi. Tapaus otti kovasti pattiin ja kupoliin. Pikari oli joulunpunainen ja ehtinyt palvella monien vuosien ajan milloin silliastiana, milloin konvehtikippona. Sille oli muodostunut jo tunnearvoa. Ehdin onneksi Iittalan alennukseen, josta hankin uudet juomalasit itseäni lohduttaakseni. En kuitenkaan joulunpunaisia.

Samoihin aikoihin aloin toden teolla harmitella sukupuuni lehdetöntä oksaa. Olinhan jo kauan kysellyt itseltäni, kuka minä olen, ja ryhtynyt sukututkimuksen avulla vastaamaan tuohon kysymykseen. Uuden esi-isän tai esiäidin löydettyäni olin sijoittanut hänet sukupuuni oksalle vihreälle lehdelle. Vain