Mielipiteet

Keltaisena loistava kulleroniitty. Kuva: Matti Myllykangas

Kaikuja kairoilta

Lukijan runo: Kesän kutsu

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Unessani oli silkkisen huivin peittämä niitty.

Minä, talvisokea yhä, pielusten sylistä

heräsin vasta.

Tuhruinen nuttu. Olin kuin vesiämpäri tyhjä

tai karannut, kauhtunut sukka.

Ikkunakarmissa leikki auringonsäteiden kaari.

Miten tulkita taisin näkyjä näitä.

Sanoilla vähäisillä, arjen käytössä kuluneilla?

––

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä