Mielipiteet

Sodankylän metsien sylissä läikehtii turkoosi aarre

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kuljen pientä soratietä yksin yhä syvemmälle metsään. Auringon kiivetessä taivaalle loikkaan tieltä salon varjoihin. Varvikkomatto on pehmeä askeleiden alla, puut tuovat turvaa. Kohotan katseeni ja hetki pysähtyy: metsän takana näkyy jotain syvän turkoosia. Aistin saapuneeni todella pyhään paikkaan.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä