A-
A+
A-
A+
Webinaarissa keskusteltiin muun muassa työskentelytapojen ja yhteistyön merkityksestä työhyvinvointiin. Arkistokuva.
Ilmasto muuttuu ja sen vaikutukset näkyvät jo Pohjois- ja Itä-Lapin asukkaiden arjessa. Tämä käy ilmi Leader Pohjoisin Lappi ry:n tuottaman Vähähiiliset kylät -kyselyn tuloksista, jonka mukaan 86 prosenttia kyselyyn vastanneista oli huolestunut ilmastonmuutoksesta ja peräti 98:aa prosenttia huolestutti luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Eri elinkeinoista ilmastonmuutoksen nähtiin koskettavan eniten porotaloutta.
Yksi tärkeä tekijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on vähähiilisyyden edistäminen. Se on huomioitu hallituksen tavoitteessa tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja se on läpileikkaavana teemana myös Leader Pohjoisin Lappi ry:n tulevalla ohjelmakaudella, kertoi hanketyöntekijä Lotta Eriksson puheenvuoronsa aluksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikissa Leader-rahoitettavissa hankkeissa on uudella ohjelmakaudella otettava vähähiilisyys huomioon, myös porotaloudessa.
Erikssonin mukaan vähähiilinen porotalous ei ole vielä vakiintunut terminä, mutta se voisi pitää sisällään esimerkiksi resurssitehokkuuden ja yhteistyön lisäämistä, teurastuksen sivuvirtojen tehokkaampaa hyödyntämistä, uusiutuvien energiamuotojen käyttöä tuotantotiloissa sekä tuotantotilojen energiatehokkuuden parantamista.
Muun muassa CLIMINI-hankkeessa mukana oleva geofyysikko Sirpa Rasmus Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta puhui ilmastonmuutoksen vaikutuksista poronhoitoon luonnontieteiden näkökulmasta.
Rasmuksen mukaan poronhoitoalueen ilmaston muuttuminen tuo mukanaan sekä hyötyjä että haittoja elinkeinoille. Jo nyt muutoksia on nähtävissä vuodenaikojen sääoloissa, kun lumen sulaminen keväisin on aikaistunut, lumen tulo syksyisin viivästynyt ja kesäaikaan varsinkin poronhoitoalueen eteläosissa kuumien päivien määrä on lisääntynyt. Muutoksia on huomattavissa myös hydrologisissa oloissa, kuten jääpeitteen vahvuudessa sekä ekosysteemeissä, kuten kasvipeitteessä tai uuden lajiston ilmaantumisena alueelle.
Kaikkien ilmastomallien mukaan tulevaisuudessa eletään lämpimämmässä ilmastossa. Lähivuosikymmeninä on odotettavissa, että edellä kuvailtu kehitysmalli jatkuu: keväisin kasvukausi pääsee alkamaan aikaisemmin ja jatkuu pitempään, syksyisin maa routaantuu ja lumipeite muodostuu myöhemmin ja talvisin suojapäivien määrä kasvaa ja pakkaslumen osuus vähenee.
Esityksessään Rasmus totesi, että poronhoito on haavoittuvainen elinkeino ilmastonmuutosta ajatellen, sillä porojen hyvinvointi on riippuvainen vuodenaikojen sääoloista. Poronhoitajat kokevatkin ilmastonmuutoksen vaikutukset käytännön työssään, minkä vuoksi heidän on sopeutuakseen pystyttävä varautumaan sekä äkillisiin että pitkällä aikavälillä tapahtuviin muutoksiin sääoloissa. Suunnitelmallinen sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin auttaa Rasmuksen mukaan sekä lievittämään sen aiheuttamia vahinkoja että hyödyntämään sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia poronhoidossa.
Yhteinen poronhoitoalue -hankkeen projektipäällikkö Iida Melamies Lapin ammattikorkeakoulusta kertoi omassa esityksessään työhyvinvoinnin merkityksestä poroelinkeinossa. Melamiehen mukaan porotaloudessa on tapahtunut selkeä työkulttuurin muutos, kun maastossa ei enää olla yhdessä viikkokausia vaan usein työpäivän päätteeksi ajetaan illaksi kotiin. Myös poronhoitajien kokonaismäärän vähentyminen poronhoitoalueella vaikuttaa töiden jakaantumiseen paliskunnissa.
Samaan aikaan työkulttuurin murroksen kanssa työn kuormittavuus on lisääntynyt. Melamiehen mukaan poroelinkeinon harjoittajat kokevat työn suurimpana uhkana lisääntyneen ulkoisen paineen synnyttämän psykososiaalisen kuormittavuuden, johon poronhoitajien on itse vaikea vaikuttaa. Näitä ovat muun muassa porotalouden kanssa kilpaileva maankäyttö, ilmastonmuutos ja perinteisessä sekä sosiaalisessa mediassa käydyt keskustelut poronhoidosta.
Työhyvinvoinnilla on kuitenkin suuri merkitys koko elinkeinolle, sillä se vaikuttaa myös työn tuottavuuteen. Melamies korosti esityksessään, että vaikka töitä tehdään yhä enemmän yksin, on lopputuloksen kannalta tärkeää, että paliskunnan sisällä yhteistyö toimii. Työhyvinvointia on mahdollista kehittää sekä paliskunta- että yksilötasolla. Paliskuntien toiminnassa työhyvinvointia voidaan kehittää muun muassa töiden jakamisella, työturvallisuutta parantamalla sekä sisäisen ja ulkoisen viestinnän keinoin. Poronhoitajien kohdalla työhyvinvointia edistävät keskinäisen yhteistyön lisäksi uusien työskentelytapojen käyttöönotto sekä riittävä perehdytys uutta opetellessa.
Illan aikana käytiin läpi myös erilaisia keinoja porotalouden kannattavuuden parantamiseksi. Jenni Kaaretkoski esitteli meneillään olevaa, Leader Pohjoisin Lappi ry:n rahoittamaa kolmen paliskunnan Parasta palkisilta -yhteishanketta, jota Sodankylän kunta hallinnoi.
Kehittämishanke on Sattasniemen, Oraniemen ja Syväjärven paliskuntien yhteishanke, jonka tavoitteena on etsiä konkreettisia ratkaisuja siihen, miten teurastuksen yhteydessä syntyviä sivutuotteita voitaisiin hyödyntää kaupallisessa tuotannossa entistä tehokkaammin, ja siten parantaa porotalousyritysten kannattavuutta.
Hankkeen vetäjänä toimivan Kaaretkosken mukaan tällä hetkellä poron kokonaiskapasiteetista myydään lihamarkkinoille noin puolet, minkä lisäksi osa teurastuksen sivutuotteista, kuten sarvet ja talja, hyödynnetään myös kaupallisesti. Osa porosta, kuten veri, mahalaukku, koparat ja keuhkot, päätyy vielä tällä hetkellä teurasjätteeksi. Teurastamotoimintaa kehittämällä ja uusia toimintatapoja löytämällä mukana olevat paliskunnat haluavatkin hyödyntää laadukkaasta raaka-aineesta kaiken mahdollisen, kuten ennen teolliseen teurastukseen siirtymistä on Lapissa ollut tapana. Myös vähähiilisyyden näkökulmasta sivutuotteiden hyödyntäminen istuu hyvin kiertotalousajatteluun.
Hankkeen aikana kehitetään muun muassa uutta reseptiikkaa sekä suunnitellaan ja testataan uusia koneita, laitteita sekä rakenteita paliskuntien yhteisellä teurastamolla. Teurastuksen sivutuotteita halutaan ensisijaisesti kaupallistaa elintarviketeollisuuteen mutta myös lemmikkirehuksi.
Myös Sallan paliskunnassa tavoitteena on hyödyntää poro mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Paliskunnan osakas Niina Mattila esitteli omassa osuudessaan, miten paliskunta on kehittänyt toimintaansa ja siten onnistunut nostamaan elinkeinon kannattavuutta.
Myös Mattila korosti yhteistyön tärkeyttä. Hänen mukaansa paliskuntien osakkaat ovat suuri pääomaresurssi, jota ei kuitenkaan vielä hyödynnetä juuri muuten kuin käytännön töissä. Silti paliskunnan toimintaa olisi järkevintä kehittää yhteistyössä, ei jokainen osakas yksin. Mattilan mukaan paliskuntien pitäisi ajatella porotaloussuunnitelmaa yritysstrategiana, jonka pohjalta toimintaa lähdetään kehittämään, jotta elinkeino säilyisi elinvoimaisena ja kannattavana. Se puolestaan onnistuu joko kuluja karsimalla tai tuloja lisäämällä.
Sallan paliskunta onkin ollut aktiivisesti mukana kehittämishankkeissa, joiden aikana on hyödynnetty uutta teknologiaa sekä kokeiltu uusia toimintamalleja. Sivutuotteiden kehittämishankkeessa paliskunnan kuluja on saatu pienennettyä, kun teurasjätteeksi päätyy aikaisempaa pienempiä määriä. Lisätuloja on puolestaan saatu, kun sivutuotteita on saatu myytiin raakaruokakelpoisena koiranruokana. Lisäksi poronveri saadaan otettua talteen elintarvikekelpoisena. Paliskunnan tuloja on saatu siis lisättyä, vaikka teurasmäärät ovat laskeneet.
Mattila muistuttikin, että teurastuksen sivutuotteilla on loppujen lopuksi iso taloudellinen merkitys teurastamoille ja paliskunnille. Tällä hetkellä Sallassa niistä saadaan kehittämistyön tuloksena tuloa sen sijaan, että maksettaisiin jätemaksuja.
SAILA VAARA
TIETOLAATIKKO