Polkupyö­rä­pa­taljoona 1:n synty

Tam­mi­kuus­sa 1918 pe­rus­tet­tiin se­naa­tin (hal­li­tuk­sen) käs­kys­tä kou­lu­tus­muo­dos­tel­ma Ja­las­jär­vel­le Poh­jan­maal­le. Jou­kon pe­rus­ta­mi­sen suo­rit­ti evers­ti K E Berg. Jou­kon ni­me­nä oli Suo­men Ta­sa­val­lan Suo­ja­var­tio ja se osal­lis­tui erään ve­nä­läi­sen ty­kis­tö­muo­dos­tel­man aseis­ta­rii­su­mi­seen Il­ma­jo­el­la 29.1.1918. Tä­män jäl­keen jou­kos­ta tuli run­ko vär­vä­tyl­le Sei­nä­jo­en pa­tal­joo­nal­le, joka ma­ju­ri Tors­ten Ami­nof­fin ko­men­nos­sa kun­nos­tau­tui Tam­pe­reen val­tauk­ses­sa. Tam­pe­reen val­tauk­sen jäl­keen lii­tet­tiin tä­män jou­kon kol­me pa­tal­joo­naa Lem­pää­län rin­ta­mal­la 2. Kre­na­töö­ri­ryk­men­tik­si.

PPP1 vapaussodan päättymisen muistoparaatissa Terijoella 1925.

Finna.fi

La­pin Jää­kä­ri­pa­tal­joo­nan his­to­ri­aa voi­daan kat­soa taak­se­päin ai­na 3.3.1918 pe­rus­tet­tuun 2. Kre­na­töö­ri­ryk­ment­tiin saak­ka. Ryk­ment­ti osal­lis­tui va­paus­so­das­sa mm. Tam­pe­reen tais­te­lui­hin. Ryk­men­tis­tä muo­dos­tet­tiin al­ku­ke­säs­tä 1918 var­ti­o­pa­tal­joo­na, joka sai 19.7.1918 ni­mek­seen Vii­pu­rin Var­ti­o­pa­tal­joo­na. Syk­syl­lä 1918 Kar­ja­lan Kan­nak­sen ra­ja­var­ti­oin­tia or­ga­ni­soi­tiin uu­del­leen. Yli­pääl­li­kön päi­vä­käs­kyl­lä 61/ 19.9.1918 muo­dos­tet­tiin Vii­pu­rin Var­ti­o­pa­tal­joo­nas­ta seit­se­män komp­pa­ni­aa kä­sit­tä­nyt Te­ri­jo­en Ra­ja­var­ti­o­pa­tal­joo­na, joka aloit­ti toi­min­tan­sa 3.10.1918.

Polkupyöräpataljoona 1:n varusmiehiä Terijoella 1929

Kyytinen Pekka, Museovirasto

Pa­tal­joo­nan teh­tä­vä­nä oli koko Kan­nak­sen ra­ja­var­ti­oin­ti ai­ka­na, jol­loin Suo­mi ja Neu­vos­to-Ve­nä­jä oli­vat vie­lä so­ta­ti­las­sa kes­ke­nään. Or­ga­ni­saa­tio ei osoit­tau­tu­nut toi­mi­vak­si ja ra­ja­var­ti­oin­nin te­hos­ta­mi­sek­si Ta­sa­val­lan Pre­si­dent­ti al­le­kir­joit­ti 17.1.1920 Kä­ki­sal­men lää­nin Ryk­men­tin pe­rus­ta­mis­käs­kyn. Te­ri­jo­en Ra­ja­var­ti­o­pa­tal­joo­na muo­dos­ti ko­ko­naan ryk­men­tin en­sim­mäi­sen pa­tal­joo­nan ja osan toi­ses­ta ja kol­man­nes­ta pa­tal­joo­nas­ta.

Tar­ton rau­han­so­pi­mus al­le­kir­joi­tet­tiin Suo­men ja Neu­vos­to-Ve­nä­jän vä­lil­lä 14.10.1920 ja se as­tui voi­maan vuo­den lo­pus­sa. Rau­han tul­tua Kä­ki­sal­men lää­nin Ryk­ment­ti oli täyt­tä­nyt teh­tä­vän­sä ja se ha­jo­tet­tiin 20.4.1921. Sen en­sim­mäi­ses­tä pa­tal­joo­nas­ta muo­dos­tet­tiin sa­mal­la päi­vä­mää­räl­lä Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na 1 ja toi­ses­ta Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na 2, kol­man­nen pa­tal­joo­nan ha­jo­tes­sa mui­hin jouk­ko-osas­toi­hin. Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na 1:n pe­rus­ta­mis­ta 20.4.1921 pi­de­tään ny­kyi­sen La­pin Jää­kä­ri­pa­tal­joo­nan syn­ty­het­ke­nä, vaik­ka pa­tal­joo­nan his­to­ria on­kin kol­me vuot­ta van­hem­pi.

PPP1n varuskunnan päävartio Terijoella 1926.

Finna.fi

Terijoen aika

Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na 1:n ko­ti­paik­ka oli Te­ri­jo­en pi­tä­jä Kar­ja­lan Kan­nak­sel­la Neu­vos­to­lii­ton vas­tai­sel­la ra­jal­la. Te­ri­jo­en pi­tä­jä oli Kar­ja­lan Kan­nak­sen kaak­koi­sin pi­tä­jä Suo­men­lah­den ran­nal­la. Ran­ta­vii­vaa oli 25 ki­lo­met­riä ja pi­tä­jän osal­le lu­keu­tu­vaa Ve­nä­jän ra­jaa sa­man ver­ran. En­sim­mäi­si­nä ka­sar­mei­na toi­mi­vat Kel­lo­mä­en hu­vi­lat ja ku­kin komp­pa­nia eli yk­sik­kö­ta­lou­des­sa, eli niil­lä kul­la­kin oli omat va­rus-, ase- ja muo­na­va­ras­ton­sa. Ruo­ka kei­tet­tiin muu­ri­pa­dois­sa, syö­tiin sop­pa­ruo­kia kos­ka muu­hun ei ol­lut mah­dol­lis­ta. Pa­tal­joo­na oli si­joit­tu­nut alu­eel­la kaik­ki­aan noin sa­taan hu­vi­laan. Komp­pa­ni­oi­den en­sim­mäi­set pääl­li­köt oli­vat kaik­ki jää­kä­riup­see­rei­ta.

Pa­tal­joo­na ei ni­mes­tään huo­li­mat­ta ol­lut aluk­si pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na, sil­lä pol­ku­pyö­riä oli vain noin 20. Vuon­na 1923 pa­tal­joo­na sai li­sää Tii­tus merk­ki­siä pyö­riä mut­ta vas­ta 1924 pa­tal­joo­na sai koko vah­vuu­del­taan upou­u­det ruot­sa­lais­val­mis­tei­set Husq­var­na-pyö­rät. Up­see­reil­la oli hie­man ke­vyt­ra­ken­tei­sem­mat eri­koi­set up­see­ri­pyö­rät. Moot­to­ri­a­jo­neu­vo­ja ei ol­lut aluk­si lain­kaan ja he­vo­si­a­kin vain seit­se­män kap­pa­let­ta, mää­rä oli riit­tä­mä­tön huol­to- ja har­joi­tu­sa­joi­hin.

PPP1:n aliupseerikurssin kuva vuodelta 1930. Kuvassa eturivissä keskellä PPP1:n aliupseerikoulun johtaja kapteeni A.V. Salo. Hänen vasemmalla puolella luutnantti T.I. Hiltunen ja hänen vieressä vänrikki T. From.

Terijoki, Finna.fi

Pa­tal­joo­na sai oman li­pun ar­mei­jan lip­pu­juh­las­sa 16.5.1923. Lip­pu oli ke­vyi­den jouk­ko­jen kak­si­kie­lek­keis­tä mal­lia ja tuos­sa vai­hees­sa poh­ja­vä­ril­tään ho­pe­an­har­maa. Kel­lo­mä­el­tä pa­tal­joo­na muut­ti Te­ri­jo­el­le, kun sin­ne val­mis­tui uu­det ka­sar­mit syk­sys­tä 1924 al­ka­en. Ka­sar­mit val­mis­tui­vat pik­ku­hil­jaa ja vuon­na 1928 kaik­ki komp­pa­ni­at oli­vat siir­ty­neet Kel­lo­mä­el­tä Te­ri­jo­el­le.

Terijoen upeat hiekkarannat olivat tunnettuja koko valtakunnassa, väkeä paljon rannalla ja uimassa.

Finna.fi

Polkupyö­rä­pa­tal­joonan koulutus

Va­rus­mies­ten pal­ve­lu­sai­ka oli 1920-lu­vul­la puo­li­tois­ta vuot­ta ja alok­kaat saa­pui­vat pal­ve­luk­seen aluk­si kak­si ker­taa vuo­des­sa. En­sim­mäi­nen kou­lu­tus­suun­ni­tel­ma saa­tiin 1920-lu­vun lo­pul­la. Pa­tal­joo­nan ko­men­ta­ja jul­kai­si kou­lu­tu­soh­jel­man kah­den vii­kon eris­sä. Komp­pa­ni­an pääl­li­köt ra­por­toi­vat kah­den vii­kon vä­lein kou­lu­tus­ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­ses­ta. Ke­säi­sin he­rä­tys oli kel­lo vii­si ja tal­vi­sin kel­lo kuu­si. Omat on­gel­man­sa oli­vat tuol­loin­kin, osa alok­kais­ta oli luku- ja kir­joi­tus­tai­dot­to­mia. Eri jouk­ko­jen ver­taa­mis­ta suo­ri­tet­tiin tuol­loin­kin niin sa­not­tu­jen ma­nöö­ve­ri­päi­vien yh­tey­des­sä. Kil­pai­luis­sa me­nes­ty­mi­nen oli jou­koil­le tär­ke­ää.

Saa­pu­mi­se­rä­jär­jes­tel­mää pi­det­tiin val­miu­den kan­nal­ta huo­no­na, sil­lä pa­tal­joo­na kuu­lui jat­ku­vas­sa val­miu­des­sa ole­viin suo­ja­jouk­koi­hin. En­sin siir­ryt­tiin nel­jän vuo­tui­sen saa­pu­mi­se­rän käyt­töön. Se­kään ei ol­lut hyvä ja 1930-lu­vun alus­sa muu­tet­tiin kol­men saa­pu­mi­se­rän jär­jes­tel­mään. Tämä oli käy­tös­sä tal­vi­so­taan saak­ka. Van­hin saa­pu­mi­se­rä ja joh­ta­jik­si kou­lu­te­tut mie­hit­ti­vät avain­teh­tä­vät, toi­sek­si van­hin saa­pu­mi­se­rä seu­raa­vak­si vaa­ti­vim­mat teh­tä­vät ja nuo­rim­mat toi­mi­vat am­mus­ten kan­ta­ji­na.

PPP1 lähdössä harjoituksiin Terijoella 1931.

Finna.fi

Mu­ka­na oli tuol­loin­kin ai­mo an­nos ko­kei­lu­toi­min­taa. Vuo­tui­sil­la ke­sä­lei­reil­lä ja tal­vi­so­ta­har­joi­tuk­sis­sa pa­tal­joo­na suo­rit­ti lu­kui­sia hy­vin mit­ta­via maas­to­mars­se­ja hiih­tä­en tai pyö­räil­len. Myös eri­lai­sia maas­to­ma­joit­tei­ta ko­keil­tiin ja tes­tat­tiin. Oi­ke­at me­ne­tel­mät mars­sei­hin, ma­nöö­ve­rei­hin ja maas­tos­sa ole­mi­seen löy­det­tiin osin kan­ta­pään kaut­ta.

Organisaation kehittyminen

Kun Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na pe­rus­tet­tiin, se oli ki­vää­ri­a­seis­tuk­sel­la va­rus­tet­tu jal­ka­vä­ki­pa­tal­joo­na. Pol­ku­pyö­rien saan­nin jäl­keen vuon­na 1924 pa­tal­joo­na muut­tui pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­nak­si. 2.11.1926 pa­tal­joo­naan lii­tet­tiin eril­li­nen ko­ne­ki­vää­ri­komp­pa­nia. Vuon­na 1928 pa­tal­joo­na sai moot­to­ri­a­jo­neu­voik­seen ke­vy­en hen­ki­lö­au­ton, kol­me ke­vyt­tä kuor­ma-au­toa ja kuu­si si­vu­vau­nul­lis­ta moot­to­ri­pyö­rää.

Vuo­si 1933 oli ar­mei­jan uu­des­ti­jär­jes­te­ly­vuo­si. Pal­ve­lu­sai­ka kas­voi 350 päi­vään pait­si up­see­reik­si ja aliup­see­reik­si kou­lu­tet­ta­vil­la 440 päi­vään. Lii­ke­kan­nal­le­pa­no­val­miut­ta ko­ho­tet­tiin, kou­lu­tuk­ses­sa siir­ryt­tiin kol­mi­ja­koon ja kol­men saa­pu­mi­se­rän sys­tee­miin. Syys­kuus­sa 1933 pe­rus­tet­tiin pa­tal­joo­nan kra­naa­tin­hei­ti­no­sas­to ja vuon­na 1937 sii­hen lii­tet­tiin vies­ti­o­sas­to.

Lo­pul­li­ses­sa ko­koon­pa­nos­saan Te­ri­jo­en pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­nas­sa oli­vat esi­kun­ta, kol­me jää­kä­ri­komp­pa­ni­aa, ko­ne­ki­vää­ri­komp­pa­nia, tyk­ki­komp­pa­nia ja vies­ti­komp­pa­nia.

Polkupyö­rä­pa­tal­joonasta Jääkäri­pa­tal­joonaksi

Ope­ra­tii­vi­ses­ti päi­vä­mää­rä 24.4.1936 oli mer­kit­tä­vä, sil­lä tuol­loin Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na 1 lii­tet­tiin Rat­su­vä­kip­ri­kaa­tiin. Tuon yh­ty­män mu­ka­na pa­tal­joo­na kul­ki läpi ras­kaat so­ta­vuo­det niin tal­vi- kuin jat­ko­so­das­sa­kin. Vain va­jaa­ta kuu­kaut­ta myö­hem­min, 16.5.1938, Pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­na 1 sai mui­den pol­ku­pyö­rä­pa­tal­joo­nien ta­voin vaa­lit­ta­vik­seen Jää­kä­rei­den pe­rin­teet. Sa­mal­la se sai uu­den ni­men, Jää­kä­ri­pa­tal­joo­na 1. Har­joi­tuk­sis­sa ja eri­lai­sis­sa kou­lu­tus­tar­kas­tuk­sis­sa pa­tal­joo­na me­nes­tyi niin hy­vin, et­tä se sai lu­van kiin­nit­tää Va­pau­den­ris­tin nau­hoi­neen lip­puun­sa so­ta­vä­en lip­pu­juh­lan päi­vä­nä 16.5.1938. Va­pau­den­ris­ti kiin­ni­tet­tiin juh­lal­li­sin me­noin tuol­loin vih­re­ä­poh­jai­sek­si uu­sit­tuun lip­puun 6.12.1938.

Katso Jääkärin tie - video Lapin Jääkäripataljoonan historiasta (noin 42 min)

Läh­de: La­pin Jää­kä­ri­pa­tal­joo­na 1921–1971 his­to­riik­ki, Wi­ki­pe­dia

JARI HAA­VIS­TO