So­dan­ky­län Ke­hi­tys­vam­mais­ten Tuki ry jär­jes­ti las­ki­ais­tiis­tai­na yh­des­sä ke­hi­tys­vam­ma­oh­jaa­jien kans­sa Päi­vän­pais­teen pi­hal­la las­ki­ais­rie­han. Ta­pah­tu­maan osal­lis­tui­vat por­ras­te­tus­ti sekä ko­ro­na­ra­joi­tuk­set huo­mi­oi­den kaik­ki ke­hi­tys­vam­mais­ten asu­mis­pal­ve­lui­den asuk­kaat ja mu­kaan oli kut­sut­tu myös muu­al­la asu­vat tu­kiyh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa mu­ka­na ole­vat ke­hi­tys­vam­mai­set.

Eri­lais­ten ta­pah­tu­mien ide­oin­ti ja jär­jes­tä­mi­nen on­kin yk­si tu­kiyh­dis­tyk­sen teh­tä­vis­tä, ker­too Mil­la Aha­va. Hän on toi­nen tu­kiyh­dis­tyk­sen ke­hi­tys­vam­mai­sis­ta jä­se­nis­tä ja ol­lut mu­ka­na yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­ses­sa nyt noin vuo­den ver­ran.

– Olem­me jär­jes­tä­neet pik­ku­jou­lu­ja ja tans­se­ja sekä ke­säl­lä pais­ta­neet ko­das­sa mak­ka­raa, hän ker­too esi­merk­ke­jä to­teu­te­tuis­ta ak­ti­vi­tee­teis­ta.

Ak­tii­vi­sen yh­dis­tys­toi­min­nan li­säk­si Mil­lan ar­kea ryt­mit­tää avo­työ 1.–2.-luok­ka­lais­ten il­ta­päi­vä­ker­hos­sa, jos­sa hän on mu­ka­na jo kol­mat­ta vuot­ta.

Pir­te­äs­sä pak­kas­sääs­sä vie­te­tys­sä ta­pah­tu­mas­sa oli tar­jol­la he­vo­sak­ti­vi­teet­te­ja, sil­lä tu­kiyh­dis­tys oli jär­jes­tä­nyt mah­dol­li­suu­den po­ni­a­je­lul­le ja he­vo­sen rap­su­tuk­sel­le. Pää­o­sas­sa oli­vat Mai­ju Lep­pä­jär­ven 4-vuo­ti­as shet­lan­nin­po­ni Bapu sekä 12-vuo­ti­as ees­tin­he­vo­nen Vee­ta. Po­ni­a­je­lus­ta vas­ta­si siis Bapu ja rap­su­tuk­sia sekä lei­vän­pa­lo­ja ot­ti mie­lel­lään vas­taan Vee­ta.

Su­per­kilt­ti ja rau­hal­li­nen Vee­ta on kuin luo­tu tä­män tyy­li­siin ta­pah­tu­miin, ker­toi Mai­jun apu­na mu­ka­na ol­lut he­vos­ten­hoi­ta­ja Sara Kar­ja­lai­nen. Myös kär­ry­jä iloi­ses­ti hir­nah­del­len ve­tä­nyt Bapu tun­tui suu­res­ti naut­ti­van olos­taan.

Hevosterapiaa

He­vo­set ovat to­del­la suo­sit­tu­ja eläi­miä te­ra­peut­ti­ses­sa työs­sä, Mai­ju ker­too. Hän it­se on teh­nyt yh­teis­työ­tä So­dan­ky­län kun­nan kans­sa jo noin puo­len­tois­ta vuo­den ajan. Asi­ak­kaat käy­vät Mai­jun he­vos­ti­lal­la Puo­lak­ka­vaa­ras­sa joko rat­sas­tus­tun­neil­la tai vain kat­so­mas­sa ja rap­sut­te­le­mas­sa he­vo­sia.

– He­vos­ten kans­sa olei­lu on te­ra­peut­tis­ta jo it­ses­sään. Sa­moin rat­sas­ta­es­sa rat­sas­ta­ja kes­kit­tyy ai­no­as­taan he­vo­seen, jol­loin muut asi­at ka­to­a­vat mie­les­tä, Mai­ju ker­too.

Rat­sas­tuk­se­noh­jaa­jan täy­tyy kui­ten­kin tun­tea sekä omat he­vo­sen­sa et­tä myös rat­sas­ta­jan taus­ta­tie­dot, jot­ta osaa va­li­ta ti­lan­tee­seen oi­ke­an­lai­sen he­vo­sen.

– Pal­jon riip­puu myös toi­min­nas­ta, mitä teh­dään. Joil­le­kin riit­tää pelk­kä hen­gai­lu ja kä­ve­ly he­vo­sen kans­sa, mut­ta jos on jo ko­ke­nut rat­sas­ta­ja, he­vo­nen voi ol­la re­ak­tii­vi­sem­pi.

Las­ki­ais­rie­has­sa mu­ka­na ol­leet Bapu ja Vee­ta ovat­kin jo ko­ke­nut kak­sik­ko eri­lais­ten ta­pah­tu­mien suh­teen. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten ne oli­vat ni­mit­täin mu­ka­na las­ten synt­tä­reil­lä, jos­sa oh­jel­mas­sa oli muun mu­as­sa ta­lu­tus­rat­sas­tus­ta.

SAI­LA VAA­RA