”Islantilaisten kutominen on niin helppoa, että siihen jää koukkuun”
Kolumni: Tuure Neitola
Sodankylä sai mopen osan
Lempeä valittiin Kajaaniin, henkilöstöpäällikkö irtisanoutui
Sodankylän Elokuvajuhlat kaksiviikkoiseksi!
Medialukutaitoa tarvitaan
Parasta palkisilta! -hankkeessa luodaan uusia toimintamalleja poron hyödyntämiseksi sarvesta saparoon
Sakatti Mining täydentää kaivoshankkeen YVA-selostusta
Siilashallille ei vielä pääse uimaan
Sosiaali- ja terveysalan koulutuksia haussa Sodankylässä
Kulttuurimatkailu kukoistamaan koronan jälkeen
A-
A+
Anne Valvio oli kutonut aiemmin vain sukkia ja lapasia
”Islantilaisten kutominen on niin helppoa, että siihen jää koukkuun”
Anne Valvio on hurahtanut monen muun lailla islantilaisiin villapaitoihin. Vuoden aikana on syntynyt kymmenen aikuisten ja kolme lasten neuletta.
– Vuosi sitten näin jollakin islantilaisen villapaidan ja päätin tilata kirjan, jossa on niiden ohjeita. Kuukauden ajan mietin, että osaankohan minä sellaista tehdä. Aikaisemmin olin kutonut vain villasukkia ja lapasia. Islantilaisten kutominen on kuitenkin niin helppoa, että siihen jää koukkuun, Anne sanoo.
Esimerkiksi yhden suosituimman islantilaisneulemalli, Riddarin, ohjetta ei ole saatavana ilmaiseksi esimerkiksi Internetistä. Mallin voi ostaa netistä tai hankkia käyttöönsä kirjan, josta mallin saa.
Kaarroketta ihana tehdä
Anne pitää etenkin islantilaisen kirjoneuleosuuden kutomisesta. Neule kudotaan pyöröpuikoilla niin, että vartalo-osa kudotaan kainaloihin saakka ja silmukat jätetään odottamaan. Myös hihat kudotaan joko sukkapuikoilla tai lyhyillä pyöröpuikoilla valmiiksi kainaloihin saakka ja sitten nämä kolme osaa yhdistetään yhdelle pitkälle pyöröpuikolle. Pyöröpuikoille yhdistetyillä hihojen ja vartalo-osan silmukoilla kudotaan kirjoneuleinen kaarrokeosa ja tehdään tarvittavat kavennukset. Kun kaulus kapenee, työhön voi vaihtaa sukkapuikot.
– Kaarroketta on niin ihana tehdä, että en meinaa malttaa mennä nukkumaan. Kudon olohuoneen sohvalla. Televisio on kyllä siinä niin, että sitä voisi katsella, mutta nykyään olen alkanut kuunnella äänikirjoja kutoessani, Anne kertoo.
Kirjoneule-kaarrokevillapaita on mahdollista kutoa myös ylhäältä alaspäin eli niin, että kaarroke kudotaan ensin ja alaosaan edetessä ylimääräiset silmukat kavennetaan pois. Molemmille toteuttamistavoille löytyy kannattajansa.
Tämä sinisävyinen Riddari on ensimmäinen Annen kutoma islantilaisneule.
Parissa viikossa valmiiksi
Kutoessa eteen tulevista ongelmista ja sattumuksista kutojat keskustelevat esimerkiksi neulonta-aiheisessa Facebook-ryhmässä, jossa on jäseniä lähes 40.000. Islantilaisten neuleiden ystävät-ryhmässä jäseniä on lähes 5.500 kappaletta.
Pohjantähden kassalla työskentelevä Anne ehtii harrastuksensa pariin töiden jälkeen ja vapaa-ajalla, joten yhden neuleen valmistuminen vie parisen viikkoa.
– Pidän siitä, että värejä on mahdollista yhdistellä loputtomasti. Käytän neuleisiini islantilaista Lettlopi-villalankaa, jonka värien saatavuudessa tosin on ollut ongelmia, kun islantilaisten kutominen on nyt niin suosittua, Anne sanoo.
Lettlopin yhdessä kerässä on lankaa 50 grammaa. Keskikokoiseen neuleeseen lankaa menee pääväriä seitsemän kerää. Kirjoneuleen pääväriä menee kaksi kerää ja kahta muuta kirjoneuleväriä tarvitaan yhdet kerät kumpaakin.
– Lanka ei ole kertaakaan loppunut kesken, vaan sitä on yleensä jäänyt yli. Jämälangoista olen kutonut koiralle kaksi Voffit-mallia, jonka malli löytyy myös Islantialaisia neuleita-kirjasta. Lisäksi olen kutonut yhden Arni-mallin ja kaksi Kampur-mallia lapsenlapsille, muut ovat olleet Riddareita, joka oli myös ensimmäinen tekemäni malli, Anne kertoo.
Kaikki Annen kutomat mallit löytyvät Islantilaisia neuleita-kirjasta.
Islantilaisneuleiden malleja on monenlaisia. Vartalosa ja hihat kudotaan erikseen ja yhdistetään pitkälle pyöröpuikolle siinä vaiheessa, kun aletaan kutoa kaarroketta.
Kutittavuus vähenee käytössä
Vaikka moni kokee Lettlopi-langasta kudottujen neuleiden olevan liian kutisevia, Anne on jatkanut langan käyttämistä, sillä hän on kuullut, että langasta kudotut neuleet pehmenevät sitä mukaa mitä enemmän niitä käyttää.
– Minä en ole käsitellyt neuleitani esimerkiksi etikalla, kuten joillakin on tapana tehdä, jotta neule pehmenisi. Olen vain pessyt neuleet pesukoneessa normaalissa villapesuohjelmassa. Lapsenlapset tosin tuumasivat, että ompa piikikäs paita. Sanoin, että kyllä ne siitä pehmenevät.
Neuleiden pehmentämiseen käytetään myös huuhteluainetta ja hiustenhoitoainetta.
Seuraavaksi Anne suunnittelee kutovansa Afmæl-kaarrokeneuleen, johon löytyy ilmainen suomenkielinen ohje Internetistä osoitteesta tästä.
– Haaveilen Puun vuosi-mallin kutomisesta, se on kudottu Alafosslopi-langasta, joka on kuitenkin sen verran paksua, että en tiedä olisiko se liian kuuma pidettäväksi. Tällä Lettlopista kudotulla paidalla tarkeni hyvin pihatöissä syksyllä ilman takkiakin, pikkupakkasessakin tuntuu tulevan kuuma.
Muutkin kuin islantilaiset langat käyvät
Islantilaisesta villasta kudotut neuleet hylkivät myös vettä, joten niitä käytetään yleisesti ulkoiluun myös ilman päällystakkia.
Islantilaisvillapaitoja voi kutoa muistakin langoista kuin islantilaislampaiden villasta kehrätyistä langoista. Jotkut ovat joutuneet luopumaan islantilaisista langoista kokonaan allergisoiduttuaan niille.
Mikään ei kuitenkaan estä vaihtamaan lankaa toiseen, esimerkiksi Drops Air-merkkinen lanka käy sellaisenaan Lettlopista kudottaviin malleihin. Islantilaisia tehdään myös perinteisestä suomalaisesta Seitsemän veljestä-langasta.
Langan menekin ja neuletiheyden arvioimiseksi on syytä kutoa aina koetilkku. Koetilkusta voi päätellä myös sen, minkä kokoisia puikkoja kirjoneuleen kutomiseen on hyvä käyttää. Puikkojen koko valitaan kutojan käsialan mukaan.
Ongelmia kirjoneuleeseen voi syntyä, jos kutoo liian tiukkaa tai liian löysää käsialaa. Myös langanjuoksujen saaminen oikean pituisiksi on tärkeää. Paras oppi tähän syntyy kokemuksen kautta.
– Minä en ole koskaan osannut koetilkkuja kutoa, Anne sanoo ja todistettavasti hänen neuleensa ovat kauniita ja jälki tasaista.
TARJA KARJALAINEN
TIETOLAATIKKO
Paula Seppäsen kutoma islantilaiskaarrokepaita esillä Lahjatalossa Lèttlopi- ja Àlafosslopi-lankojen edessä.
Islantilaislankojen menekki on suurta
Islantilaisneuleissa käytettäviä Léttlopi- ja Álafosslopi-nimisiä villalankoja myydään Sodankylässä Lahjatalossa.
– Alun perin tilasimme lankoja asiakkaillemme heidän tarpeidensa mukaan, mutta kun kysyntä alkoi olla niin suurta, niin otimme lankaa myyntiin liikkeeseen, Raili Pumpanen Lahjatalosta kertoo.
Toisinaan joidenkin värien saatavuudessa on hankaluuksia.
– Se vähän vaihtelee sen mukaan, mikä väri on milloinkin ihmisten suosikki. Keväällä esimerkiksi keltaisen saatavuudessa oli hankaluuksia ja nyt sitä on taas saatavana. Tällä hetkellä kaikkia vihreitä ja fuksiaa on hankala saada, Raili kertoo.
Värien saatavuusongelmat ovat yhteisiä koko Suomessa.
Makramee-langat myös suosittuja
Islantilaislankojen ohella Lahjatalon menekkituotteita ovat makramee-käsitöiden langat sekä Lapin käsitöihin käytettävät Janne- ja Maija-nimiset villalangat, joiden värit ovat kirkkaita päävärejä.
Lahjatalolla ei ole omia Internet-sivuja, joiden kautta lankoja voisi tilata, mutta Raili ottaa vastaan tilauksia sähköpostilla ja puhelimitse. Tilauksia postitetaan asiakkaille tai he voivat käydä noutamassa kaupalta ennakolta varmaansa tai ostamansa langat.
Uudenlaiset pyöröpuikot: kaapeleihin voi vaihtaa erikokoisia päitä. Kaapeleita on erimittaisia.
Lahjatalosta löytyy myös puikkoja. Esimerkiksi pyöröpuikkojen uutuus, jossa yhteen kaapeliin voi vaihtaa eri paksuisia puikkoja, on myynnissä. Kaapeleiden pituudet vaihtopäineen ovat 40 sentistä 120 senttiin. Kaapelit ovat 20 sentin välein. Pisimmät kaapelit vaihtopäineen ovat 150 senttiä pitkiä.
– Asiakkaat ovat kyllä olleet tyytyväisiä näihin, kun puikko-osan kiertää hyvin kiinni mukana tulevalla työkalulla, se pysyy kyllä tiukasti kiinni, Raili sanoo.
Myös neliskanttinen puikkouutuus löytyy.
– Näillä kutoneet ovat kehuneet jäljestä tulevan erittäin tasaista, Raili toteaa. (TK)
