”Islantilaisten kutominen on niin helppoa, että siihen jää koukkuun”
Kunnanjohtaja Petri Härkönen:
Sodankylästä on moneksi
Sodankylän kunnanjohto ja ylemmät luottamusmiehet
Kolumni: Tuure Neitola
Sodankylä sai mopen osan
Veikko Tepsan muistolle
Kolumni: Tarja Karjalainen
Päin mäntyä
Väyrysen perhe oli Lapinmaan kauppiaina
Opiskele paikallishistoriaa nettikurssilla
Sodankylä mukana työllisyyden kuntakokeilussa
Tänne mennään
A-
A+
Pyllyttimestä tulikin hame
Airi Saarela ( os. Mäkikokkila) ei ole unohtanut juuriaan Sodankylässä: Helsingissä asuva Airi kutoo sisarensa Ritvaleena Virtasen Sodankylästä lähettämistä villalangoista islantilaisneuletta. Takana seinällä on sodankyläläisen taitelija Liisa Tervahaudan maalaus.
Kun Airi Saarela (os. Mäkikokkila) ryhtyi kutomaan itselleen kirjavaa pyllytintä, siitä tulikin hame.
– Malli oli niin leveä, että tein sen sitten polveen asti ulottuvaksi. Lankana oli 7 veljestä, Airi muistelee.
Hame-pyllyttimen Airi kutoi itselleen jo vuonna 2019, kun Helsingissä oli kolea ja luminen talvi ja hän halusi itselleen lantionlämmittimen joogatunneille. Kun Airi ryhtyi etsimään Internetistä mallia sanalla lantionlämmitin, häntä rupesi naurattamaan pyllytin-sana. Kun Sompio etsi pyllyttimen tekijöitä, Airi otti yhteyttä.
Airin pyllytin on kokomusta
– Minun pyllyttimeni on hyvin yksinkertainen malli. Kokonaan musta, jonka yläosassa on resoria ja alaosassa sellaista pitsimäistä resoria, joka näyttää esimerkiksi takin alta näkyessään kuin se olisi villapaidan helma. Pidän sitä joko housujen päällä tai alla. Musta on tyylikäs väri, sillä en ole värikäs ihminen, Airi kuvailee.
Hame on sen verran raskas, että päällä pysymisen varmistukseksi siinä on kuminauha vyötäröllä. Pyllytin sen sijaan pysyy paikallaan ilman kuminauhaa, sillä neule on kauttaaltaan samalla silmukkamäärällä puolipatentilla tehty.
– Teen paljon neuleita ilman ohjetta, mutta yleensä olen tehnyt enimmäkseen sukkia hirvittävän paljon. Olen lähettänyt sukkia sinne Sodankyläänkin ja antanut niitä siskoni Ritvaleena Virtasen kautta jaettavaksi hänelle, joka niitä on tarvinnut.
Hän kertoo olevansa ihminen, joka ei osaa keskittyä katsomaan televisiota ilman käsityötä.
– Olen joskus miettinyt, että mitä ihmettä he tekevät, jotka eivät tee käsitöitä.
Sisko lähetti neulelangat Sodankylästä
– Olin ajatellut kokonaan kuvioidun norjalaispaidan kutomista, mutta sain inspiraation ryhtyä kutomaan islantilaisvillapaitaa, kun luin Sompiosta jutun islantilaispaitoja kutovasta Anne Valviosta. Kun en saanut lankoja mistään täältä Helsingistä ostettua, laitoin siskoni asialle: hän osti langat sieltä Sodankylästä ja lähetti ne minulle, Airi kertoo.
Hän on muuttanut Sodankylästä Helsinkiin jo vuonna 1976.
Islantilaisia neuleita -kirjan kanssa Airille meinasi käydä myös huonosti, sillä hän oli sijalla 310 ilmoittauduttuaan kirjan jonottajaksi.
– Muutama viikko sitten olin sijalla 270 ja sitten lähdin hankkimaan kirjaa kaupasta, mistä onnistuin saamaan viimeisen kappaleen. Nyt mulla on villapaita aloitteilla, kun langat saapuivat juuri Sodankylästä, Airi kertoo pari viikkoa sitten tehdyssä puhelinhaastattelussa.
- Sompio mainosti Piritan neulepipoa ja tilasin sellaisen itselleni, ahkera Sompion lukija Airi lähettää terveisiä Sodankylään.
Sompion innoittamana Airi tilasi Sodankylästä myös Piritan valmistaman pipon, josta hän näki mainoksen Sompiossa.
– Arvostan valtavan paljon käsityötä niin kuin synnyinpaikkakuntaanikin ja muistan aina mainita, mistä olen kotoisin, Airi sanoo.
TARJA KARJALAINEN
TIETOLAATIKKO
