Suo­mi jou­tui Neu­vos­to­lii­ton int­res­si­pii­riin Bal­ti­an mai­den kans­sa. Puo­la ja­et­tiin kah­tia. Neu­vos­to­lii­tos­sa oli lu­et­tu hy­vin ”Mein Kampf” ja Sta­lin tie­si var­mas­ti, et­tä Sak­sa suun­nit­te­li hyök­käys­tä Neu­vos­to­lii­ton kimp­puun. Sen­pä vuok­si itä­ra­ja oli var­mis­tet­ta­va niin, et­tä tais­te­lu­ja ei käy­täi­si heti Neu­vos­to­lii­ton alu­eel­la. So­pi­mus an­toi sil­le myös li­sä­ai­kaa siir­tää ase­te­ol­li­suus Le­ning­ra­dis­ta Ura­lin taak­se.

Sak­sa puo­les­taan suun­nit­te­li hyök­käys­tä Rans­kaan ja Eng­lan­tiin, ja kah­den rin­ta­man sota ei so­pi­nut sen­kään suun­ni­tel­miin.

Näis­tä suur­val­to­jen suun­ni­tel­mis­ta Uu­si­sal­men Rei­no, Fri­ma­nin Toi­vo ja Junt­ti­lan Lars Lee­vi­kään ei­vät tien­neet mi­tään. He oli­vat kui­ten­kin pi­tä­mäs­sä Puu­työ­vä­en­lii­ton ko­kous­ta Ro­va­nie­mel­lä, kun tie­to täs­tä so­pi­muk­ses­ta ta­voit­ti hei­dät. Fri­ma­nin Toi­vo ava­si kes­kus­te­lun asi­as­ta ja to­te­si: ”Sta­lin on teh­nyt so­pi­muk­sen Hit­le­rin kans­sa, Sta­lin on pet­tä­nyt työ­vä­en­luo­kan!”

Lars Lee­vi Junt­ti­la, joka myös oli Kit­ti­län mies, mut­ta joka oli käy­nyt Mos­ko­van kou­lun ja oli Puu­työ­vä­en­lii­ton toi­mit­si­jan omi­nai­suu­des­sa pai­kal­la, kii­reh­ti puo­lus­ta­maan Sta­li­nia: ”Em­me tie­dä vie­lä, mitä se so­pi­mus tar­koit­taa. Sta­li­nia ei pidä vie­lä tuo­mi­ta”.

Nämä pu­heen­vuo­rot kir­joit­ti ra­port­tiin­sa EK/Val­pon tie­dot­ta­ja, joka oli ko­kouk­ses­sa läs­nä. Nämä pu­heen­vuo­rot saat­toi­vat ol­la myös vai­kut­ta­mas­sa sii­hen, et­tä Kit­ti­län ja Ko­la­rin kom­mu­nis­tit läh­ti­vät mu­ki­se­mat­ta tal­vi­so­taan ja ko­la­ri­lai­set jopa kun­nos­tau­tui­vat Suo­mus­sal­men tais­te­luis­sa.

Jat­ko­so­ta oli hyök­käys­so­ta Hit­le­rin rin­nal­la. Sii­hen so­taan ei­vät Ko­la­rin ja Kit­ti­län kom­mu­nis­tit läh­te­neet. Kym­me­net mie­het va­lit­si­vat met­sä­kaar­tin. He häi­pyi­vät Ruot­siin tai sit­ten kor­sui­hin lä­hi­met­siin.

EK/Val­pon ur­kin­ta­jär­jes­tel­mä oli 30-lu­vul­la kol­mi­por­tai­nen. Alim­mal­la ta­sol­la toi­mi­vat ”ha­van­noit­si­jat”, jot­ka tark­kai­li­vat ih­mi­siä. Sit­ten tu­li­vat ”tie­dot­ta­jat”, jot­ka ra­por­toi­vat kir­jal­li­ses­ti tai suul­li­ses­ti po­lii­sil­le ja ylin­tä ta­soa ur­kin­nas­sa edus­ti­vat EK/Val­pon ”et­si­vät”. Niin ”ha­van­noit­si­joil­le” kuin ”tie­dot­ta­jil­le­kin” mak­set­tiin sel­vää ra­haa pal­ve­luis­ta.

Ur­kin­nas­ta hyvä esi­merk­ki on et­si­vä Toi­vo Kes­ki­ta­lon ra­port­ti 8.12.1937 EK/Val­pon pää­ma­jaan. Ra­port­ti kuu­luu:

Kos­kee: Tun­te­ma­ton­ta mies- ja nais­hen­ki­löä, jot­ka 28/7 1937 kä­vi­vät Kit­ti­län kir­kon­ky­läs­sä Au­kus­ti Uu­si­sal­men ta­los­sa.

Kit­ti­län kir­kon­ky­läs­sää asu­va ta­lol­li­nen Ida Van­ha­sal­mi ker­toi, et­tä vii­me hei­nä­kuun 27. päi­vä­nä 1937 oli Ro­va­nie­mel­tä päin tul­lut van­haa mal­lia ole­va vi­her­tä­vä hen­ki­lö­au­to, jon­ka nu­me­ro oli A 3876. Au­to oli py­säh­ty­nyt Ala­kit­ti­läs­sä asu­van Au­kus­ti Uu­si­sal­men ta­lon koh­dal­le. Au­tos­sa oli ol­lut tun­te­ma­ton mies ja nai­nen. En­sin meni mies si­säl­le, mut­ta tuli siel­tä het­ken ku­lut­tua ulos ja kut­sui nai­sen­kin si­säl­le.Au­tos­ta ot­ti­vat pie­nen kää­rön, joka oli pääl­lys­tet­ty val­koi­sel­la pa­pe­ril­la, ja vei­vät sen si­säl­le. Ei tie­dä mitä pa­pe­ri­kää­rös­sä oli tai mitä asi­aa mie­hel­lä ja nai­sel­la oli ta­loon. Ta­los­sa vii­pyi mies ja nai­nen noin ½ tun­nin ajan, jon­ka jäl­keen läh­ti­vät aja­maan Muo­ni­oon päin. Au­ton ta­ka­na oli­vat pie­net po­ron sar­vet. Mie­hen ja nai­sen tun­to­mer­keis­tä ei voi ker­toa eri­koi­ses­ti mi­tään. He vai­kut­ti­vat pu­keu­tu­mi­ses­taan pää­tel­len her­ras­kai­sil­ta ja oli­vat eh­kä noin 35 -40 vuo­ti­ai­ta.

Nyt oli­si Hel­sin­gis­sä mie­len­kiin­tois­ta tar­kis­taa, ke­nen tämä hel­sin­ki­läi­nen au­to on, ja kei­tä sii­nä ol­leet mies ja nai­nen ovat, sil­lä talo ja il­moi­tuk­ses­sa mai­ni­tut Toi­vo ja Ma­ria Fri­man ovat sa­mat hen­ki­löt, joi­den luo­na ke­sä­kuun al­ku­päi­vi­nä SKP:N toi­mit­si­ja Ines Ky­tö­lä ali­as ”El­li Sand­berg” asui 2 – 3 päi­vää ja an­toi siel­lä puo­lu­eoh­jei­ta Toi­vo Fri­ma­nil­le ja Rei­no Uu­si­sal­mel­le, joka on Toi­vo Fri­ma­nin vai­mon veli. Luon­nol­lis­ta on, et­tä Au­kus­ti ja Ada Uu­si­sal­mi ovat Ky­tö­län näh­neet ja eh­kä tie­tä­vät­kin mis­sä asi­ois­sa tämä liik­kui.

Toi­vo Kes­ki­ta­lo

Ta­lol­li­nen Ida Van­ha­sal­mi asui vas­ta­pää­tä Au­kus­ti Uu­si­sal­men ta­loa toi­sel­la puo­len tie­tä. Hä­nel­lä oli hyvä nä­ky­väi­syys su­ku­lais­mie­hen ta­loon. EK/Val­pon vas­taus tuli heti 10.12.-37 ja kuu­lui:

Kuka omis­taa tai ajaa au­toa A 3876. Au­ton omis­taa ”Met­sä­o­mis­ta­jain kes­ki­näi­nen va­kuu­tu­syh­tiö Met­sä­pa­lo” os. Si­mon­ka­tu 6. puh. 34030-26512. Ei siis lie­ne ol­lut epäi­lyt­tä­vää asi­aa. K.Mlä

Po­liit­tis­ten van­kien kir­jeen­vaih­to­a­kin vah­dit­tiin tiu­kas­ti. Niin­pä Ma­ria Uu­si­sal­men lä­het­tä­mät kir­jeet Fri­ma­nin Toi­vol­le­kin ko­pi­oi­tiin ja tal­len­net­tiin. Nyt ne ovat näh­tä­vil­lä Kan­sal­li­sar­kis­tos­sa. Vuon­na 1933 Ma­ria kir­joit­ti To­pil­le, joka oli po­liit­ti­se­na van­ki­na Su­ke­val­la:

”Ra­kas Toi­vo. En us­ko­nut, et­tä mi­nun kir­jee­ni tart­tui­si, ol­koon tal­les­sa. ..On pi­det­ty au­to­lii­ken­ne au­ki koko tal­ven. Lom­po Sig­ne ja Aho­lan Ei­no ovat men­neet oi­kein kris­til­li­seen avi­o­liit­toon. Sitä ei us­koi­si kun tun­tee hei­dät en­nes­tään. Kari Väi­nö­kin on kih­lois­sa hei­dän en­ti­sen pal­ve­li­jat­ta­ren­sa kans­sa. Hek­si on hä­nen ris­ti­mä­ni­men­sä, heil­lä on ol­lut jo ris­ti­äi­set, val­mis poi­ka on jo. Ai­no ja Pa­ju­nen heil­lä­kin on kol­mas poi­ka. Or­vo ja Al­li ovat men­neet kih­loi­hin. Hot­tis Et­ta on kuol­lut. Mat­ti­ses­sa on en­ti­nen väki. Vak­ke on Lap­peen­ran­nas­sa rat­su­vä­es­sä. Ol­lil­la ja Otol­la­kin tu­lee läh­tö. Tyn­köl­tä, Te­pol­ta ja Ilo­nal­ta pal­jon ter­vei­siä.”

Edel­leen Ma­ria jat­kaa toi­ses­sa kir­jees­sään:

Ra­kas Toi­vo. Oton kir­jeen an­noin isäl­le­si, sil­lä Ot­to it­se on Mau­nu­jo­el­la pöl­lin­te­os­sa.

Tie­tys­ti sel­lais­ta ah­taut­ta kuin siel­lä ei tääl­lä ole. Vaik­ka elä­mä tai­vaal­le nos­taa pil­ven, mut­ta mei­dän täy­tyy toi­voa, et­tä ker­ran tuo pil­vi kir­kas­tuu. Vaik­ka tun­tuu, et­tä oli­si jo ai­ka­kin. Kau­an­ko tätä riit­tää? Kun jou­dun yk­si­näi­syy­teen ovat aja­tuk­se­ni van­ki­lan sel­lis­sä. Kaik­ki on ar­vo­ton­ta, het­kel­lis­tä. Ai­ka sen­tään ku­luu no­pe­as­ti, muu­ta kun tätä on niin per­ha­nan pit­käl­ti – an­teek­si. Ih­mi­nen ei voi koh­ta­loi­taan oh­ja­ta...Mut­ta ol­laan san­ka­rei­den puo­lel­la.

Mut­ta ei var­maan Vie­nol­la­kaan ole ke­vään tun­tua, kun ka­ve­ril­la on 4,5 vuo­den tuo­mio edes­sään. Tu­li­vat Em­mi ja Hel­mi. Olim­me vii­me kes­ki­viik­ko­na heil­lä toi­mi­kun­nan om­pe­lu­seu­rois­sa. Oli pal­jon vä­keä. Ja ai­ka mu­ka­vaa. Tämä on ai­noa seu­ra, jos­sa ol­laan kool­la. Olim­me teil­lä­kin jo tois­ta ker­taa tänä tal­ve­na. Ja kun tu­lee kesä ale­taan ol­la ul­ko­na ken­til­lä. Ja kyl­lä sitä sak­kia on, ei näy­tä ole­van lo­pus­sa. Sa­non­pa va­si­ten kun hok­sa­sin, et­tä Lii­sa ja Fe­lix ne vain on kum­pi­kin ko­to­naan ai­van kuin en­nen­kin . . sa­non­pa Lo­tas­ta­kin jo­ta­kin. Hän on maas­sa ja ky­se­lee si­nua kun käy ky­läs­sä ja käs­kee ker­toa oi­kein rak­kai­ta sy­dä­mel­li­siä ter­vei­siä . . sano sil­le ruot­sin opet­ta­jal­le­si ter­vei­siä Kit­ti­län to­ve­reil­ta (van­ki Fin­ne). Kert­tu ja Aa­pe­li ovat teh­neet eron. Kert­tu hei­las­te­lee Ala­ky­län osuus­kau­pan hoi­ta­jaa Piip­poa, joka on oi­kein van­ha ja ruma mies. Olim­me Ma­ri­an py­häil­ta­na Vii­ran ty­kö­nä. Soi­tim­me her­ra mor­gaa­nia ja pis­tim­me ja­lal­la ko­re­as­ti. Saa­pas näh­dä mitä pää­si­äi­se­nä hok­sa­taan. Ter­vei­siä Lep­pä­sel­tä.

Mitä Et­si­vä Kes­kus­po­lii­si näis­tä kir­jeis­tä hyö­tyi? Eh­kä ne ko­pi­oi­tiin var­muu­den vuok­si. Kir­jeen­vaih­dos­ta on Su­ke­van va­ra­van­ki­lan ra­port­ti, jos­sa ker­ro­taan kir­jei­den kir­joit­ta­jat:

- Ot­to Fri­man, Kit­ti­lä, Ala- Kit­ti­lä ( 20-vuo­ti­as veli)

- Axel Fri­man, Kit­ti­lä, Ala-Kit­ti­lä, (van­gin isä)

- Väi­nö Fri­man, ” ” , ( van­gin 16-vuo­ti­as veli)

- Ma­ria Uu­si­sal­mi, Kit­ti­lä, kir­kon­ky­lä, (pu­nik­ki, joka kir­joit­te­lee hen­gen­hei­mo­lai­sil­leen van­ki­laan)

- Ida Uu­si­sal­mi, ” ” ” ” ”

Ei­pä tie­tä­nyt äi­ti­ni Ida, 16-vuo­ti­as, et­tä hä­nen­kin ni­men­sä oli Et­si­vän Kes­kus­po­lii­sin kan­si­ois­sa, ja et­tä hän­tä­kin pi­det­tiin yh­teis­kun­nal­le vaa­ral­li­se­na ai­nek­se­na, mikä käy il­mi lau­sun­nos­ta, jon­ka Pää­ma­jan val­von­ta­o­sas­ton pääl­lik­kö Paa­vo Kas­ta­ri an­toi 7.5.1944 Toi­vo Fri­ma­nis­ta.

Ja niin vain kävi, et­tä sos.dem.-puo­lu­een jä­se­nyy­des­tä ja Sta­li­nin hyök­käyk­sen tuo­mit­se­mi­ses­ta huo­li­mat­ta Rei­no ja Toi­vo pi­dä­tet­tiin 5.12.1939 ja pas­si­tet­tiin Ou­lun lää­nin­van­ki­laan. Rei­no oli ol­lut toi­se­na edus­ta­ja­na La­pis­ta sos.dem.-puo­lu­een puo­lu­e­ko­kouk­ses­sa Tu­rus­sa ja hy­väk­sy­nyt siel­lä yk­si­mie­li­ses­ti hy­väk­sy­tyn maan­puo­lus­tu­soh­jel­man, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta po­lii­si pi­dät­ti hä­net ja pas­sit­ti van­ki­laan ns. tur­va­säi­löön.

Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton sota päät­tyi Puna-ar­mei­jan voit­toon 4.-5.9.1944. Po­liit­ti­set van­git va­pau­tet­tiin, met­sä­kaar­ti­lai­set pa­la­si­vat pii­lois­taan ja SKP sai jul­ki­sen toi­min­nan oi­keu­det 19.9.1944. Se pe­rus­ti SKDL:n sa­moil­le pe­ri­aat­teil­le kuin maa­na­lai­nen SKP ai­ka­naan oli pe­rus­ta­nut Suo­men So­si­a­lis­ti­sen Työ­vä­en­puo­lu­een.

Si­sä­a­si­an­mi­nis­te­ri­ön joh­toon tuli SKDL:n Yr­jö Lei­no ja mi­nis­te­riö mie­hit­ti nyt Val­pon omil­la mie­hil­lä. Osat vaih­tui­vat. En­ti­set et­si­vät pan­tiin vi­ral­ta ja uu­sik­si et­si­vik­si pes­tat­tiin en­ti­siä vai­not­tu­ja ja tuo­mit­tu­ja kom­mu­nis­te­ja. Ro­va­nie­mel­lä­kin Toi­vo Hy­vö­nen, joka oli 30-lu­vul­la syyt­tö­mä­nä kär­si­nyt use­an vuo­den ku­ri­tus­huo­ne­tuo­mi­on la­pu­a­lais­ten te­ke­mäs­tä mur­ha­pol­tos­ta, ni­mi­tet­tiin vas­toin tah­to­aan Val­pon et­si­väk­si. Toi­vo hoi­ti teh­tä­vää vuo­den ja pyy­si sit­ten eroa. Syyk­si hän ker­toi, et­tä hä­nen luon­teel­laan ei tuo­ta hom­maa voi hoi­taa. Toi­vo sai eron teh­tä­väs­tä.

Rei­no va­pau­tui tur­va­säi­lös­tä eli Ou­lun lää­nin­van­ki­las­ta 23.9.1944 ja ha­keu­tui Ruot­sin Avat­räs­kiin, mis­sä hä­nen per­heen­sä oli eva­kos­sa. Ei tämä ta­paa­mi­nen per­heen pa­ris­sa pit­käk­si ve­ny­nyt, kun piti läh­teä jo vaa­li­työ­hön Suo­meen. Vaa­li­työ tuot­ti­kin hy­vän tu­lok­sen. Skdl oli edus­kun­nan suu­rin puo­lue sen jäl­keen kun yk­si so­si­a­li­de­mok­raat­ti siir­tyi SKDL:ään. Rei­no va­lit­tiin SKDL:n edus­ta­ja­na maa­lis­vaa­leis­sa edus­kun­taan. Hän kui­ten­kin kuo­li jo sa­man vuo­den ke­sä­kuus­sa 47 vuo­den iäs­sä ko­van elä­män ko­ke­nee­na.

Rei­non äkil­li­nen kuo­le­ma oli aluk­si mys­tee­ri. Äi­dil­le­ni Ida Yli­ta­lol­le (o.s. Uu­si­sal­mi) ker­toi joku puo­lu­e­pii­rin edus­ta­ja, et­tä Oh­ra­na eli en­ti­sen EK/Val­pon mie­het oli­vat myr­kyt­tä­neet Rei­non. Äi­ti­ä­ni hou­ku­tel­tiin eh­dok­kaak­si kun­nal­lis­vaa­lei­hin ja Rei­non kuo­le­mal­la yri­tet­tiin kan­nus­taa si­sar­ta. Ker­to­jan mu­kaan Rei­no oli ol­lut tee­tä juo­mas­sa jon­kun hä­mä­rän tyy­pin seu­ras­sa ja sit­ten hän oli yöl­lä kuol­lut. Äi­ti­ni suos­tui eh­dok­kaak­si ja tuli va­li­tuk­si en­sim­mäi­se­nä nai­se­na So­dan­ky­län val­tuus­toon.

Vas­ta kym­me­nen vuo­den ku­lut­tua nois­ta ta­pah­tu­mis­ta to­tuus äi­dil­le­ni pal­jas­tui. Sen ker­toi­vat Kit­ti­län su­ku­lai­set. Rei­no oli ol­lut les­ke­nä vuo­des­ta 1938 al­ka­en, mut­ta oli löy­tä­nyt elä­män­kump­pa­nik­seen tu­tun kit­ti­lä­läi­sen Aho­lan­pe­rän nai­sen El­len Aho­lan. Hä­nen vie­reen­sä Rei­no kuo­li Hel­sin­gis­sä 14.6.1945. Kuo­lin­syy oli sy­dä­nin­fark­ti.