A-
A+
A-
A+
– Päätän eduskuntavaaliehdokkuudestani lopullisesti marraskuussa, mutta kyllä se tällä hetkellä vetää voimakkaasti puoleensa, Riikka Karppinen kertoo kotijängällään Viiankiaavalla, jonka puolustajana hänestä tehty Aktivisti-elokuva on ollut menestys ympäri maailmaa.
Vuosimerkein paalutettua tulevaisuuden suunnitelmaa ei kuitenkaan ole.
– Pohdin asettumista ehdolle jo edellisten eduskuntavaalien aikaan, mutta tulin siihen tulokseen, että vielä ei ole sen aika. Vihreänä Lapista eduskuntaan nouseminen vaatisi 11 000 ääntä ja sellainen äänimäärä tarkoittaa vihreiden Lapin kannatusmäärillä vielä paljon työtä ja luottamusta, Riikka Karppinen sanoo.
Toista kauttaan kunnanvaltuutettuna istuva, kolmannen polven kunnallispoliitikko nousi edellisissä kunnallisvaaleissa Sodankylän ääniharavaksi ja veti mukanaan kunnanvaltuustoon kautta historian toisen vihreän kunnanvaltuutetun. Kolmas läpimenijä tipahti uusintalaskennassa keskustan hyväksi.
Asiasta on meneillään valitusprosessi. Tähän mennessä hallinto-oikeus on päättänyt, että paikka kuuluu vihreille. Sodankylän keskustan kunnallisjärjestö on valittanut asiasta hallinto-oikeuteen.
Riikka kokee, että kuluvalla valtuustokaudella hänet on otettu asiapitoisemmin vastaan kuin ensimmäisellä kaudellaan, jolloin hän koki toisinaan olleensa kuin eksotisoitu sirkuseläin: 18-vuotiaana valtuuston nuorin valtuutettu, nainen ja vihreä.
– Politiikkahan minut täällä Sodankylän arkielämässä pitää kiinni, toteaa neljättä vuotta pääkaupunkiseudulla asuva Riikka.
Alkuvuoden Riikka työskenteli äidinkielen opettajan sijaisena Sodankylän lukiolla, kunnes sai vakituisen työpaikan Pohjola-Nordenin nuorisoliitosta ja siirtyi sinne maaliskuun puolivälissä. Sitä aikaisemmin reservin kersantti Karppinen toimi muun muassa varusmiesliiton pääsihteerinä – ensimmäisenä naisena tehtävässä lähes 50-vuotiaassa järjestössä.
Riikka opiskelee Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Opintoihin kuuluu myös saamen tutkimus ja saamen kielen perusteet.
– Politiikan ohella minua kiinnostavat viestintäalan työpaikat, joista Etelä-Suomessa on valtava kilpailu. Omiin opintoihini olen sisällyttänyt opettajan pedagogiset opinnot, jotta turvaan työllistymiseni tulevaisuudessa. Opettajille on varmemmin tarjolla töitä kuin viestintäalan osaajille, Riikka pohtii.
Mikäli hänen unelmansa käy toteen ja paikka Arkadianmäeltä joskus aukeaa, siinäkin tilanteessa elämä etelän ja pohjoisen välillä saa jatkoa.
– Nykyään työn ja perhe-elämän vuoksi eri paikkakuntien välillä matkustaminen on arkipäivää sadoille ihmisille. Minulle tämä kahden maailman välissä matkaaminen myös sopii: opin etelästä valtavasti uutta, saan ideoita ja verkostoja, mutta täällä ovat perhe, juuret, sielunmaisema ja myös henkinen koti, joista haluan pitää kiinni myös tulevaisuudessa.
Riikan mukaan Etelä-Suomessa asuminen ja opiskeleminen on antanut hänelle uudenlaisia näkökulmia Sodankylän asioihin.
– Kun näkee mitä muualla tehdään, ihmettelee, miksei meilläkin tehdä näin. Näin voi syntyä idea jonkin uuden asian esittämiseen kunnallispolitiikassa, Riikka kertoo.
Toisaalta hän kokee usein olevansa Etelä-Suomessa Lappi-lähettiläs, joka kertoo ja antaa tietoiskuja siitä, miten Lapissa todellisuudessa eletään.
– Helsingissä olen huomannut, kuinka moni Lapin ihminen elää luonnostaan hyvinkin ympäristöystävällisesti pitämättä siitä lainkaan ääntä tai ajattelematta, että elämäntyyli olisi jollakin tavalla luonnonsuojeluun tai vihreyteen liittyvä valinta, me vain elämme niin. Etelä-Suomessa asuessani olen tajunnut erityisen voimakkaasti vihreiden arvojen tärkeyden ja sen, mitä vihreät arvot ja valinnat todellisessa, arkisessa elämässä ovat, Riikka sanoo.
Lapin nykyiset kansanedustajat eivät Riikan mielestä erotu tarpeeksi toisistaan esimerkiksi siinä, että he toisivat Lapin positiivisia asioita tarpeeksi näkyvästi esiin.
– Lapissa on paljon potentiaalia ja asioita, joita pitäisi tuoda modernimmalla tavalla esille. Lappi on ollut jo pitkään yksi Suomen kansainvälisimmistä maakunnista ja esimerkiksi tätä modernia lappilaisuutta pitäisi tuoda esiin.
Riikka uskoo, että myös häntä nuoremmat sodankyläläiset ovat kiinnostuneita politiikasta.
– Kun joku sanoo minulle, ettei politiikka kiinnosta häntä, yleensä kerron, mistä asioista politiikassa päätetään meidän jokaisen arkipäivän elämäämme vaikuttavista asioista. Sen keskustelun jälkeen usein pääsemme siihen, että itse asiat kiinnostavat, mutta se ei tapa, miten asioita hoidetaan tai kuinka niihin pääsee vaikuttamaan.
Riikan mukaan vaikuttamisen tapoja on kuitenkin monia. Etenkin nykyaika tarjoaa siihen lukuisia mahdollisuuksia.
– Vaikuttaa voi vaikka kantaa ottavilla teksteillä sosiaalisessa mediassa, taiteella, kuten musiikilla tai kuvin, tai esimerkiksi omilla kulutustottumuksilla. Politiikka ei ole ainoa tapa ja itse asiassa sitäkin voi toteuttaa tänä päivänä luovasti ja omannäköisesti, myös nuorekkaasti ja innostavasti.
Hän muistaa itsekin aikaisemmin mieltäneensä politiikan joksikin, jota tehdään salkku kädessä kunnanvirastolla.
– Laajasti politiikka ei ole vain teknistä asioista päättämistä, vaan ihmisten kuuntelemista ja sosiaalista kanssakäymistä. Silti pidän kuitenkin tärkeänä myös sitä, että päätöksenteossa kunnioitetaan ja noudatetaan sitä säännöstöä, joka koskee esimerkiksi kunnanvaltuuston kokousta. Vaikka muotoon sidottu toimintatapa ja sen noudattaminen luokin hierarkkista järjestelmää, se varmistaa, että demokratia toimii niin, että muun muassa jokainen päättäjä saa hänelle kuuluvan tasavertaisen kohtelun huolimatta siitä, mikä puolue on suurin ja minkä puolueen edustajat ovat puheenjohtajien paikalla, Riikka toteaa.
– Säännöt ja menettelytavat luovat myös selkeyttä, ja niitä osaa arvostaa erityisesti silloin, kun ne oppii hyvin.
Valtakunnan tasolla Riikka Karppinen tunnetaan nuorena naisena, joka nousi vastustamaan kaivosyhtiötä puolustamalla synnyinkylässään sijaitsevaa Natura-alueeseen kuuluvaa Viiankiaavan suota.
Kaikki paikalliset eivät ymmärrä Riikan halua suojella ”rapajänkää” – varsinkaan kun Riikan perhe on saanut elantonsa isä-Juhan kaivostyöpaikasta.
– En vastusta Lapin kehittymistä, mutta se tulisi tehdä mahdollisimman kestävällä tavalla. Mielestäni Sodankylän kunnassa keskitytään liiaksi suhdanneherkkien järeän teollisuudenkaivostyöpaikkojen turvaamiseen sen sijaan, että kehitettäisiin esimerkiksi kestävälle kehitykselle perustuvaa matkailua. Kunnan taholta mennään helpoimmalla ratkaisulla.
Riikka tunnustaa, että matkailukin kuluttaa arktista luontoamme, mutta ei siinä määrin kuin kaivosteollisuus. Kahdesta pahasta hän sanoo valinneensa pienemmän kannattaessaan matkailun kehittämistä.
Riikan mielestä myös etätyön mahdollisuudet ovat paljolti hyödyntämättä Sodankylässä, samoin erilaiset ammatit, jotka hyödyntävät aktisen alueen erikoisuuksia kuten esimerkiksi elokuvateollisuus.
– Nykyammateissa on paljon sellaisia, joiden tekeminen ei ole paikkaan sidottua, vaan töitä voi tehdä mistä vain, missä on toimivat tietoliikenneyhteydet. Minä esimerkiksi teen töitäni usein junassa, jonka valitsen useimmiten matkustustavakseni Helsingin ja Rovaniemen välille ympäristösyistä, Riikka sanoo.
Ympäristösyistä hän on myös pääsääntöisesti kasvissyöjä, jonka ruokavalioon kuuluvat kuitenkin lisäksi kala, Lapin riista, hirvi ja poro.
Viime vuonna Sodankylän elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Petteri Saarion ohjaama aktivisti-dokumenttielokuva Riikasta on ollut menestys niin suomessa kuin maailmalla. Elokuva esitettiin televisiossa toukokuussa. tuttuja sodankyläläisiä paikkoja ja ihmisiä kosolti sisältävän elokuvan oheen on liittynyt viime vuonna tehty esityskiertue Suomessa, ja tänä vuonna elokuva on kiertänyt kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.
– Sodankylä on saanut siinä paljon positiivista näkyvyyttä lukuisissa eri yhteyksissä, Riikka iloitsee.
Viime keväänä elokuva voitti Euroopan suurimpiin lukeutuvien ympäristöelokuvafestivaalien pääpalkinnon Italiassa, jossa Riikka ja ohjaaja Petteri Saario kävivät vastaanottamassa palkinnon.
– Pari viikkoa sitten voitimme myös parhaan ympäristöelokuvan palkinnon Viron luontoelokuvafestivaaleilla.
Kaukokohteita elokuva kiertää itsenäisesti, sillä muille mantereille sen kanssa matkustaminen kuormittaisi riikan mielestä liikaa ympäristöä.
– Reissuja olisi myös hyvin paljon, sillä pelkästään viimeisen kuukauden aikana elokuva on esitetty muun muassa Meksikossa ja Argentiinassa. Kutsut ovat tulleet myös esimerkiksi Intiaan, Australiaan, Malesiaan ja Yhdysvaltoihin monien muiden joukossa ja jopa Barbadokselle, Riikka naurahtaa.
Elokuvan nähneiltä kaikkialta maailmasta tulee kuitenkin aina sama viesti.
– Että teillä on Lapissa maailman mittaluokassa ainutlaatuinen ja puhtaana säilynyt elinympäristö, pitäkää siitä huolta.
Sen puolesta Riikka haluaa tulevaisuudessakin toimia.
TARJA KARJALAINEN
TIETOLAATIKKO
Unarintie 23, 99600 Sodankylä
Palvelemme ma-to 10-15, pe 10-14