A-
A+
A-
A+
Lakiin kirjattiin aikoinaan valtiolle korvaamisvelvollisuus puiston perustamisesta kunnille aiheutuvien työpaikkojen menetysten vuoksi. Ns. kompensaatiot toteutettiin asiallisesti ja oikeudenmukaisesti.
Sodankylä sai puiston pääopastuskeskuksen työpaikkoineen ja näyttelyineen Tankavaaraan. Puistohallinto sijoitettiin Vuotsoon. Savukoskelle rakennettiin opastuskeskus ja parannettiin teitä.
Vähäisin työpaikkojen menettäjä oli Inari, mutta sinne rakennettiin kunnan johdon toivomuksesta Paatsjoen iso silta ja kaksi kilometriä yleistä tietä. Rakentamiseen ja toimintoihin liittyvien työpaikkojen myötä kunnat hyväksyivät kansallispuiston perustamisen.
***
2010-luvulla kompensaatioiden alkuperäinen asetelma kääntyi päälaelleen. Sodankylä menetti kaikki korvauksina sovitut työpaikat. Tankavaaran pääopastuskeskus lakkautettiin. Puistoinformaatioon liittyvät työt siirtyivät Saariselälle. Puistohallinto Vuotsosta pilkottiin ja siirrettiin Saariselälle tai lopetettiin kokonaan.
No hupsis – kuinka tässä näin pääsi käymään? Lainhan piti taata korvaavat toimenpiteet jokaiselle kunnalle erikseen.
Kysymys pitäisi osoittaa parille vuoden 2007 jälkeiselle pitempiaikaiselle kunnanjohtajalle Sodankylässä, mutta se taitaa olla turhaa. Sodankylän edunvalvonta kansallispuistossa on ollut hämmästyttävän löperöä. Lainvastaisista tempuista ei ole puhuttu julkisuudessakaan halaistua sanaa.
Epäilen, ettei kunta ole ollut järjestelystä kaikistellen edes tietoinen. Tai ehkäpä edunvalvoja ei ole ymmärtänyt, mitä pohjoisessa tapahtuu eikä ole osannut sijoittaa toimintojen siirtämistä oikeaan kontekstiin eli kysymykseen laista Urho Kekkosen kansallispuistosta. Toisin sanoen hän ei ole ymmärtänyt tapahtumista tuon taivaallista.
***
Sylttytehdas on selvä. Inarin kunta, Saariselän kehittäjät ja puiston johto eli Metsähallitus ryhtyivät tulkitsemaan lakia omien tarpeitten ja tavoitteiden mukaisiksi. Tankavaarassa ja Vuotsossa sijainneet kompensaatiotyöpaikat ovat nyt naapuripitäjässä Saariselällä.
Kuinka kestäviä nämä laista poikkeavat tulkinnat ovat, se jää nähtäväksi. Hieman ounastelen, että jos joku ryhtyy ratkomaan juridiikkaa asiassa, lopputulos ei ole sama kuin nykyinen olemassa oleva tilanne.
Hämmästyttävää on, että Metsähallitus on sallinut aikoinaan kompensaatioiden siirrot kuulematta Sodankylän kuntaa. Kaikki on tehty hyveellisen säästämisen nimissä, mutta sillä verukkeellako valtion laitos ohittaa eduskunnan säätämän erillislain, asetukset ja lakia ohjaavat eduskunnan valiokuntien mietinnöt?
TUURE NEITOLA
vapaa journalisti
TIETOLAATIKKO