Tulipa käytyä taas Korvatunturilla, melkein 19 vuoden tauon jälkeen. Edellisen kerran kävelin sinne - nyt jo edesmenneen - vaimoni kanssa juhannuksena 2002 ja reitti oli kokolailla sama, lähtö Kemihaaran käytöstä poistetulta rajavartioasemalta viitoitettua polkua pitkin, mutta tietysti maisema oli kesäkelillä erilainen.

– Oishan tämä voinut paremminkin mennä.

Kutakuinkin näin Seita-säätiön toiminnanjohtaja Eeva-Liisa Káren vastasi, kun kysyin häneltä, miten Seita-säätiön lakkauttaminen on hänen mielestään tähän mennessä sujunut.

Ulkopuolelta katsoen homma on mennyt päin mäntyä.

Lapinmaan rakennushirret sahattiin käsisahalla rakennuspaikalla, koska paikallisen raamisahan isäntien kanssa ei ollut päästy sopimukseen. Rakennus on kartalla numero 15.

Kirkonkylän kohdalla ensimmäinen lautta oli Kemi Oy:n ns. itsepalvelulautta kirkonrannasta Hannuksenrantaan. Tällä lautalla kuljetettiin hevoset ajoneuvoineen joen yli. Lautta oli kytketty joen yli kiristettyyn vaijeriin, josta lauttaa vedettiin vetokurikoilla. Jos joku oli menossa joen yli ja lautta sattui olemaan vastakkaisella rannalla, oli ensin mentävä veneellä joen yli tai kierrettävä pukkisillan kautta noutamaan lautta.

Tuure Neitola on kolumnissaan Sompiossa 18.2. ottanut kantaa UKK-puiston kompensaatioihin sekä pitää kunnan edusvalvontaa löperönä varsinkin 2007 vuoden jälkeen sekä edunvalvojaa ymmärrystä vailla olevana.

Tuure Neitola arvostelee terävästi Sodankylän takavuosien virkamiehiä ja päättäjiä UKK-kansal­lis­puis­to­kom­pen­saa­tioiden - työpaikkojen ja Tankavaaran opastuskeskuksen - menetyksistä. Olin aikoinani yksi näistä päättäjistä.

Sompion viikon gallupin vastaajat ovat vaihtuneet. Aleksi, Leena ja Teuvo vastaavat kysymyksiin kuukauden ajan.

Ala sinäkin vastaajaksi: ilmoittaudu Tarja Karjalaiselle 050-5599815 tai tarja.karjalainen@sompio.fi

Käteeni osui kirja, jota ei voinut kesken laskea käsistään. Lapin lasten sairaala on Tuija Hiltusen kirjoittama teos, joka kertoo Lapin Lastensairaalan perustamisesta ja toiminnasta. Kirjoittaja on työskennellyt sairaanhoitajana talossa, joten hänellä oli kiinteä kosketus sen elämään ja siellä työskennelleisiin ihmisiin.

Herrat Pesonen ja Tuomivaara selittelevät puisto­kom­pen­saa­tioiden ryöstöä parhain päin. Kovasti on epäkohtaa tuotu esille ministeriöissä ja Metsähallituksessa, mutta mikä on lopputulos? Pyöreä nolla. Herää kysymys, onko vika miehissä vai missä?

Jos Ruralia-instituutin Kevitsa-tutkimus kaivoksen tulevista vaikutteista aluetalouteen oli älyttömyydessään käsittämätön, suorastaan pöljä, vaikuttaa Rambollin vastaava Sakatista älylliseltä leikittelyltä todellisuuden kuvittelun kautta rakennetussa virtuaalimaailmassa.

Elämä on suuri arvoitus.

Synnymme yksilöinä, olemme hauraita puhtaita ja niin kauniita ja kunkin elämällä on oma tarkoituksensa.

Toiset elämän päivät ovat valoisia, toiset varjoisia. Toiset meistä elävät keskellä valoa, toiset varjon puolella.

Elämä sinänsä on kaunis. Kimppu päiviä elämän ketjussa.

Tämä talviseen pakkaspäivään sopiva ruoka kypsyy hitaasti uunissa.

Reseptistä riittää syötävää 4-6 hengelle.

Varaa valmistukseen noin 4 tuntia aikaa, josta kypsymisaika uunissa on 3 tuntia.

Allekirjoittaneen ensiaskeleet liikunnalliselle elämäntavalle luotiin jo lapsuudessa, koulumatka Välisuvannosta Askaan taitettiin jalan, matkaa suuntaansa kertyi viisi kilometriä, eikä päivittäinen liikunta päättynyt vielä siihen, se jatkui naapurin lasten kanssa vielä pitkälle iltaan. Keväisin tehtiin pitkiä hiihtoretkiä Oratunturiin, Luostolle ja Juppuraan.

Vanhan apteekkitalon rakensi Antti Mykkänen vuosisadan alussa. Hän myi talon 1920-luvulla apteekkari Oskari Nymanille, joka laajensi taloa ja siirsi siihen apteekkinsa Kitisen itäpuolella Piilolan mäellä olleesta talostaan.

Lue mitä lukijaraatilaiset vastasivat Sompion kysymykseen.

Vuoden pimein aika on ohitettu, yhtenä päivänä auringon tulinen päälaki käväisi metsänrajassa. Sitten onkin vallinnut pilvisää ja tuiskut. Miten nopeasti aika kuluukaan: tästäkin vuodesta on jo ensimmäinen kuukausi mennyt. Minulla vuosi alkoi samoissa kuvioissa kuin edellinenkin.

Tämän talon rakensi kauppias Arvid F. Korva kauppa- ja asuintaloksi 1920-30-luvun vaihteessa. Hänellä oli aikaisemmin ollut kauppa Ranta-Korvan talossa.

Sarjan toisessa osassa esittelemme Kitisen rannassa sijainneen Penjuksen paikan (kartassa numero 4) sekä Juho ”Pontsari” Rissasen talon (myös numero 4).