Asi­an­tun­ti­joi­na ti­lai­suu­des­sa oli­vat Asu­mis­ter­veys­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja Han­ne­le Rämö, la­ki­mies Esa Luo­ma­jo­ki sekä Oma­ko­ti­lii­ton jär­jes­tö­pääl­lik­kö Sami Toi­va­nen.

Rämö muis­tut­ti, et­tä ih­mi­nen viet­tää ai­kaa noin 20 tun­tia vuo­ro­kau­des­ta si­säl­lä. Rämö mää­ri­tel­män mu­kaan si­säil­ma on hyvä, kun sii­hen ei kiin­ni­tä mi­tään huo­mi­o­ta, ei­kä si­säil­ma he­rä­tä tun­tei­ta.

– Toi­nen mää­ri­tel­mä, jota asi­an­tun­ti­jat käyt­tä­vät on se, et­tä hyvä si­säil­ma ei ai­heu­ta ter­veys­hait­to­ja ja käyt­tä­jät ovat tyy­ty­väi­siä. Lain­sää­tä­jän mu­kaan si­säil­man tu­lee ol­la puh­tau­del­taan sel­lais­ta, et­tä sii­tä ei ai­heu­du ti­las­sa oles­ke­le­vil­le ter­veys­hait­taa tai hai­tan mah­dol­li­suut­ta. Eli ter­vey­den­suo­je­lu­la­ki ei läh­de sii­tä, et­tä asi­a­no­mai­sen pi­tää pys­tyä osoit­ta­maan, et­tä si­säil­mas­sa on ter­veys­hait­ta. Se riit­tää, jos si­säil­mas­sa saat­taa ol­la jo­kin, joka ai­heut­taa oi­rei­ta. Vi­ra­no­mai­nen läh­tee jo sil­loin liik­keel­le, Rämö huo­maut­ti.

Huono sisäilma aiheuttaa monenlaista vaivaa

Huo­no si­säil­ma ai­heut­taa eri­lai­sia oi­rei­ta ja sai­rauk­sia sekä viih­tyi­syy­den vä­he­ne­mis­tä. Oi­re on myös työ­te­hon ale­ne­mi­nen. Ra­ken­nuk­sen osal­ta huo­no si­säil­ma ai­heut­taa ra­ken­nuk­sen ar­von ale­ne­mis­ta.

– Ne kus­tan­nuk­set ovat hir­vit­tä­vän suu­ria, joi­ta kan­san­ter­vey­del­le saa­daan ai­heu­tet­tua huo­nol­la si­säil­mal­la, Rämö al­le­vii­va­si.

Huo­no si­säil­ma voi joh­tua esi­mer­kik­si puut­teel­li­ses­ta kor­vau­sil­man saan­nis­ta, joka saat­taa ai­heut­taa tunk­kai­sen si­säil­man ta­loon. Rä­mön mu­kaan riit­tä­mä­tön il­man­vaih­to on mer­kit­tä­vin si­säil­ma­on­gel­mia ai­heut­ta­va te­ki­jä Suo­mes­sa.

– Kor­va­tu­leh­duk­set, hen­gi­tys­tie­oi­reet, se­lit­tä­mä­tön vä­sy­mys, ast­man pa­he­ne­mi­nen ja ou­to olo­ti­la voi­vat ol­la kaik­ki huo­no si­säil­man ai­heut­ta­mia.

– Mon­ta sie­ni­ta­loa on löy­ty­nyt sen vuok­si, et­tä lem­mik­ki on sai­ras­tu­nut huo­nos­ta si­säil­mas­ta. Lem­mi­kil­tä voi läh­teä esi­mer­kik­si turk­ki.

Huonot rakenteet yleinen riesa pientaloissa

Si­säil­ma­on­gel­mia ai­heut­ta­vat huo­not ra­ken­teet ja ma­te­ri­aa­leis­ta joh­tu­vat emis­si­ot, VOC-kaa­sut. On­gel­mia voi­vat tuo­da myös li­kai­set si­sä­ti­lat ja eläin­pö­lyt.

– Myös ul­koil­mas­ta voi tun­keu­tua si­säil­maan epä­puh­tauk­sia, ku­ten pien­hiuk­ka­sia.

Rämö ker­toi esi­mer­kin vie­mä­rin tuu­le­tus­put­ken ai­heut­ta­mis­ta hai­tois­ta. Vie­mä­rin tuu­le­tus­put­ki oli erääs­sä koh­tees­sa pää­tet­ty ve­si­ka­ton al­le. Vie­mä­ri­pe­räi­nen ra­vin­tei­kas il­ma oli jou­tu­nut hen­gi­tet­tä­vään si­säil­maan ali­pai­neen joh­dos­ta.

– Tämä pi­täi­si luo­ki­tel­la tänä päi­vä­nä tör­ke­äk­si ra­ken­nus­vir­heek­si. Esi­mer­kin ti­lan­ne ai­heut­taa pa­ho­ja ter­veys­hait­to­ja ih­mi­sil­le.

Ra­ken­nuk­sen sa­la­o­jit­ta­mat­to­muus ja kas­vil­li­suus ra­ken­nuk­sen pe­rus­tus­ten ym­pä­ril­lä voi ai­heut­taa on­gel­mia si­säil­mas­sa. Myös riit­tä­mä­tön eris­tei­den pak­suus tuo on­gel­mia.

– Riit­tä­mä­tön eris­tä­mi­nen on mer­kit­tä­vä on­gel­ma ole­mas­sa ole­vas­sa ra­ken­nus­kan­nas­sa.

Rä­mön mu­kaan on­gel­mia voi ai­heut­taa se, jos ta­lon lat­ti­a­pin­ta on ym­pä­röi­vän maan­pin­nan ala­puo­lel­la. Tuol­loin eris­teet ovat maan­pin­nan ala­puo­lel­la ja ra­ken­nus on al­tis ka­pil­laa­ri­sel­le ve­den­nou­sul­le, kun maan­pin­ta las­kee ra­ken­nus­ta päin.

Pin­ta­re­mont­tien yh­tey­des­sä van­han muo­vi­ma­ton jät­tä­mi­nen uu­den pin­nan al­le on suu­ri vir­he.

– Sitä ei pi­täi­si kos­kaan teh­dä. Muo­vi­ma­tot ha­jo­a­vat ke­mi­al­li­ses­ti ja niis­tä tu­lee ma­te­ri­aa­lie­mis­si­oi­ta si­säil­maan. Muo­vi­ma­ton ikä on noin 15 vuot­ta.

Rämö on tör­män­nyt ti­lan­tei­siin, jois­sa saat­taa ol­la jopa 30 vuot­ta van­ho­ja muo­vi­mat­to­ja uu­sien lat­ti­a­ma­te­ri­aa­lien al­la.

1970-lu­vul­la si­säil­ma­on­gel­mat ko­ros­tui­vat, kun las­tu­le­vyn val­mis­tuk­ses­sa käy­tet­tiin ure­a­hart­sia ja ma­ta­lan pe­rus­tuk­sen ta­lois­sa asun­to­jen tuu­let­tu­mi­nen oli puut­teel­lis­ta. Ener­gi­ak­rii­sin ai­ka­na ih­mi­siä kan­nus­tet­tiin sääs­tä­mään ener­gi­aa ja tuk­ki­maan kor­vau­sil­maa an­ta­via ka­na­via. Par­haim­mis­sa ta­pauk­sis­sa ka­na­vat pa­ne­loi­tiin kiin­ni. On­gel­ma oli val­mis.

– For­mal­de­hy­diä oli sit­ten si­säil­mas­sa ja sitä saat­toi ol­la hy­vin suu­ria pi­toi­suuk­sia. For­mal­de­hy­diä on niin kau­an asun­nos­sa, kuin se levy on sei­näs­sä, kos­ka ure­a­hart­si on le­vy­mas­sas­sa. Jos levy kas­tuu, se läh­tee uu­del­leen luo­vut­ta­maan nii­tä pääs­tö­jä. Jos van­ha talo al­kaa hais­ta niin sa­no­tus­ti pis­tä­väl­le uu­del­le, sen on for­mal­de­hy­din haju, joka läh­tee tu­le­maan ma­te­ri­aa­leis­ta jäl­leen läpi.

For­mal­de­hy­diä si­säl­tä­viä ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­le­ja on käy­tet­ty vie­lä 80-lu­vul­la ra­ken­ne­tuis­sa ta­lois­sa. For­mal­de­hy­din ha­jun vai­vaa­miin ra­ken­nuk­siin aut­taa jos­sain mää­rin il­man­vaih­to.

Ai­net­ta käy­te­tään edel­leen te­ol­li­suu­des­sa. Rämö ke­hot­ti pe­se­mään uu­det vaat­teet, jot­ta niis­tä saa­daan for­mal­de­hy­di ja muut säi­lön­tä­ai­neet pois.

”Mummolan haju” on ja pysyy

Kaik­ki näy­te­pus­sia nuuh­ki­neet viit­ta­si­vat, kun Rämö ky­syi, kuka tun­nis­taa ha­jun. Ky­sees­sä oli tet­rak­loo­ri­a­ni­so­lin, ”mum­mo­lan”, haju.

Tet­rak­loo­ri­a­ni­so­lis­ta käy­te­tään tut­ta­val­li­sem­paa ni­meä ”mum­mo­lan haju”. Haju syn­tyy ra­ken­nuk­seen, jon­ka puu­ta­va­raa on kä­si­tel­ty puun­suo­ja-ai­neel­la, ku­ten KY5-ai­neel­la. KY5:tä li­sät­tiin 60-, 70- ja 80-lu­vul­la esi­mer­kik­si maa­lei­hin. Käyt­tö kiel­let­tiin 1985 mi­nis­te­ri­ön toi­mes­ta.

– Sitä ei kiel­let­ty sik­si, et­tä ta­lot al­koi­vat hais­ta, vaan sii­tä syys­tä, et­tä Kär­kö­läs­sä on­net­to­muu­den seu­rauk­se­na kak­si ve­de­not­ta­moa saas­tui ai­neel­la ja kär­kö­lä­läi­set ryh­tyi­vät san­koin jou­koin sai­ras­tu­maan ja kuo­le­maan peh­myt­ku­dos­syö­pään.

– Ne maa­lit kes­ti­vät isäl­tä po­jal­le ja var­maan kes­tä­vät edel­leen­kin, Rämö let­kaut­ti.

Tet­rak­loo­ri­a­ni­so­li si­säl­tää PCP:tä, jon­ka käyt­tö oli run­sain­ta 1930–1980-lu­vuil­la. Tet­rak­loo­ri­a­ni­sy­di hai­see jo hy­vin pie­ni­nä pi­toi­suuk­si­na ja on epä­miel­lyt­tä­vän tunk­kai­nen haju. Ha­jun pois­ta­mi­nen on han­ka­laa, lä­hes mah­do­ton­ta. Ot­so­noin­ti tai ke­mi­kaa­li­kä­sit­te­ly ei hä­vi­tä ky­seis­tä ha­jua. Ha­jun vai­vaa­mia ra­ken­nuk­sia on jou­dut­tu jopa hä­vit­tä­mään, ir­tai­mis­toi­neen. Mum­mo­lan haju vai­vaa eri­tyi­ses­ti kyl­mil­lään ole­via loma-asun­to­ja sekä van­ho­ja oma­ko­ti­ta­lo­ja.

– Näi­den ra­ken­nus­ten ma­te­ri­aa­li­näyt­teis­sä ei kas­va mi­tään ho­mei­ta, kaik­ki ma­te­ri­aa­lit ovat täy­sin puh­tai­ta ja niis­sä ei ole mi­tään sil­min ha­vait­ta­via on­gel­mia.

Tunk­kai­nen haju ei si­ten ole tae ho­me­ta­los­ta.

– Tämä mum­mo­lan haju haju se­koi­te­taan her­käs­ti sä­de­sie­nen ja ho­meen ha­juun. Tämä haju ei läh­de pe­se­mäl­lä pois. Jos haju ei ai­heu­ta on­gel­mia, sen kans­sa täy­tyy vain tul­la toi­meen.

Toi­nen esi­merk­ki ma­te­ri­aa­leis­sa py­sy­vis­tä ai­neis­ta on kre­o­soot­ti. Jos kre­o­soot­ti­kyl­läs­tet­tyä puu­ta on käy­tet­ty ra­ken­nuk­ses­sa, sen pi­toi­suus säi­lyy koko ra­ken­nuk­sen iän ajan koh­tees­sa. Ylei­sim­min kre­o­soo­til­la tar­koi­te­taan puun­suo­jauk­seen 1800-lu­vul­ta as­ti käy­tet­tyä ke­mi­kaa­lia. Ai­net­ta on käy­tet­ty myös van­hois­sa ra­ken­nuk­sis­sa kos­teu­se­ris­tee­nä. Kre­o­soo­til­la kyl­läs­te­tys­tä puus­ta haih­tuu tai liu­ke­nee myr­kyl­li­siä yh­dis­tei­tä. Kre­o­soo­til­la kyl­läs­te­tyt ma­te­ri­aa­lit ovat on­gel­ma­jä­tet­tä.

JUHA VES­TE­RI­NEN