A-
A+
A-
A+
Sodankylän Omakoti - Mökkiläisyhdistys ry:n puheenjohtaja Maritta Välijeesiö esittelee yhtä purkkiin laitetuista terveydelle haitallisista rakennusmateriaaleista, joita Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö haistatti yleisölle Järjestökeskus Kitisellä järjestetyssä tilaisuudessa.
Juha Vesterinen
Asiantuntijoina tilaisuudessa olivat Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö, lakimies Esa Luomajoki sekä Omakotiliiton järjestöpäällikkö Sami Toivanen.
Rämö muistutti, että ihminen viettää aikaa noin 20 tuntia vuorokaudesta sisällä. Rämö määritelmän mukaan sisäilma on hyvä, kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota, eikä sisäilma herätä tunteita.
– Toinen määritelmä, jota asiantuntijat käyttävät on se, että hyvä sisäilma ei aiheuta terveyshaittoja ja käyttäjät ovat tyytyväisiä. Lainsäätäjän mukaan sisäilman tulee olla puhtaudeltaan sellaista, että siitä ei aiheudu tilassa oleskeleville terveyshaittaa tai haitan mahdollisuutta. Eli terveydensuojelulaki ei lähde siitä, että asianomaisen pitää pystyä osoittamaan, että sisäilmassa on terveyshaitta. Se riittää, jos sisäilmassa saattaa olla jokin, joka aiheuttaa oireita. Viranomainen lähtee jo silloin liikkeelle, Rämö huomautti.
Huono sisäilma aiheuttaa erilaisia oireita ja sairauksia sekä viihtyisyyden vähenemistä. Oire on myös työtehon aleneminen. Rakennuksen osalta huono sisäilma aiheuttaa rakennuksen arvon alenemista.
– Ne kustannukset ovat hirvittävän suuria, joita kansanterveydelle saadaan aiheutettua huonolla sisäilmalla, Rämö alleviivasi.
Huono sisäilma voi johtua esimerkiksi puutteellisesta korvausilman saannista, joka saattaa aiheuttaa tunkkaisen sisäilman taloon. Rämön mukaan riittämätön ilmanvaihto on merkittävin sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä Suomessa.
– Korvatulehdukset, hengitystieoireet, selittämätön väsymys, astman paheneminen ja outo olotila voivat olla kaikki huono sisäilman aiheuttamia.
– Monta sienitaloa on löytynyt sen vuoksi, että lemmikki on sairastunut huonosta sisäilmasta. Lemmikiltä voi lähteä esimerkiksi turkki.
Sisäilmaongelmia aiheuttavat huonot rakenteet ja materiaaleista johtuvat emissiot, VOC-kaasut. Ongelmia voivat tuoda myös likaiset sisätilat ja eläinpölyt.
– Myös ulkoilmasta voi tunkeutua sisäilmaan epäpuhtauksia, kuten pienhiukkasia.
Rämö kertoi esimerkin viemärin tuuletusputken aiheuttamista haitoista. Viemärin tuuletusputki oli eräässä kohteessa päätetty vesikaton alle. Viemäriperäinen ravinteikas ilma oli joutunut hengitettävään sisäilmaan alipaineen johdosta.
– Tämä pitäisi luokitella tänä päivänä törkeäksi rakennusvirheeksi. Esimerkin tilanne aiheuttaa pahoja terveyshaittoja ihmisille.
Rakennuksen salaojittamattomuus ja kasvillisuus rakennuksen perustusten ympärillä voi aiheuttaa ongelmia sisäilmassa. Myös riittämätön eristeiden paksuus tuo ongelmia.
– Riittämätön eristäminen on merkittävä ongelma olemassa olevassa rakennuskannassa.
Rämön mukaan ongelmia voi aiheuttaa se, jos talon lattiapinta on ympäröivän maanpinnan alapuolella. Tuolloin eristeet ovat maanpinnan alapuolella ja rakennus on altis kapillaariselle vedennousulle, kun maanpinta laskee rakennusta päin.
Pintaremonttien yhteydessä vanhan muovimaton jättäminen uuden pinnan alle on suuri virhe.
– Sitä ei pitäisi koskaan tehdä. Muovimatot hajoavat kemiallisesti ja niistä tulee materiaaliemissioita sisäilmaan. Muovimaton ikä on noin 15 vuotta.
Rämö on törmännyt tilanteisiin, joissa saattaa olla jopa 30 vuotta vanhoja muovimattoja uusien lattiamateriaalien alla.
1970-luvulla sisäilmaongelmat korostuivat, kun lastulevyn valmistuksessa käytettiin ureahartsia ja matalan perustuksen taloissa asuntojen tuulettuminen oli puutteellista. Energiakriisin aikana ihmisiä kannustettiin säästämään energiaa ja tukkimaan korvausilmaa antavia kanavia. Parhaimmissa tapauksissa kanavat paneloitiin kiinni. Ongelma oli valmis.
– Formaldehydiä oli sitten sisäilmassa ja sitä saattoi olla hyvin suuria pitoisuuksia. Formaldehydiä on niin kauan asunnossa, kuin se levy on seinässä, koska ureahartsi on levymassassa. Jos levy kastuu, se lähtee uudelleen luovuttamaan niitä päästöjä. Jos vanha talo alkaa haista niin sanotusti pistävälle uudelle, sen on formaldehydin haju, joka lähtee tulemaan materiaaleista jälleen läpi.
Formaldehydiä sisältäviä rakennusmateriaaleja on käytetty vielä 80-luvulla rakennetuissa taloissa. Formaldehydin hajun vaivaamiin rakennuksiin auttaa jossain määrin ilmanvaihto.
Ainetta käytetään edelleen teollisuudessa. Rämö kehotti pesemään uudet vaatteet, jotta niistä saadaan formaldehydi ja muut säilöntäaineet pois.
Kaikki näytepussia nuuhkineet viittasivat, kun Rämö kysyi, kuka tunnistaa hajun. Kyseessä oli tetrakloorianisolin, ”mummolan”, haju.
Tetrakloorianisolista käytetään tuttavallisempaa nimeä ”mummolan haju”. Haju syntyy rakennukseen, jonka puutavaraa on käsitelty puunsuoja-aineella, kuten KY5-aineella. KY5:tä lisättiin 60-, 70- ja 80-luvulla esimerkiksi maaleihin. Käyttö kiellettiin 1985 ministeriön toimesta.
– Sitä ei kielletty siksi, että talot alkoivat haista, vaan siitä syystä, että Kärkölässä onnettomuuden seurauksena kaksi vedenottamoa saastui aineella ja kärköläläiset ryhtyivät sankoin joukoin sairastumaan ja kuolemaan pehmytkudossyöpään.
– Ne maalit kestivät isältä pojalle ja varmaan kestävät edelleenkin, Rämö letkautti.
Tetrakloorianisoli sisältää PCP:tä, jonka käyttö oli runsainta 1930–1980-luvuilla. Tetrakloorianisydi haisee jo hyvin pieninä pitoisuuksina ja on epämiellyttävän tunkkainen haju. Hajun poistaminen on hankalaa, lähes mahdotonta. Otsonointi tai kemikaalikäsittely ei hävitä kyseistä hajua. Hajun vaivaamia rakennuksia on jouduttu jopa hävittämään, irtaimistoineen. Mummolan haju vaivaa erityisesti kylmillään olevia loma-asuntoja sekä vanhoja omakotitaloja.
– Näiden rakennusten materiaalinäytteissä ei kasva mitään homeita, kaikki materiaalit ovat täysin puhtaita ja niissä ei ole mitään silmin havaittavia ongelmia.
Tunkkainen haju ei siten ole tae hometalosta.
– Tämä mummolan haju haju sekoitetaan herkästi sädesienen ja homeen hajuun. Tämä haju ei lähde pesemällä pois. Jos haju ei aiheuta ongelmia, sen kanssa täytyy vain tulla toimeen.
Toinen esimerkki materiaaleissa pysyvistä aineista on kreosootti. Jos kreosoottikyllästettyä puuta on käytetty rakennuksessa, sen pitoisuus säilyy koko rakennuksen iän ajan kohteessa. Yleisimmin kreosootilla tarkoitetaan puunsuojaukseen 1800-luvulta asti käytettyä kemikaalia. Ainetta on käytetty myös vanhoissa rakennuksissa kosteuseristeenä. Kreosootilla kyllästetystä puusta haihtuu tai liukenee myrkyllisiä yhdisteitä. Kreosootilla kyllästetyt materiaalit ovat ongelmajätettä.
JUHA VESTERINEN
TIETOLAATIKKO
Yleisimmät sisäilmanlaatua heikentävät tekijät
Ammoniakki
Lähde/syy: materiaalien kosteusvauriot, viemärit, tupakointi. Haitta/oire: hajuhaitat, ärsytysoireet.
Formaldehydi
Lähde/syy: lastulevyn ym. materiaalien kosteusvauriot, sisustustuotteet, tekstiilit ja pesuaineet. Haitta/oire: hajuhaitat, ärsytysoireet, kosketusihottuma, syöpäriskin kasvu.
Hiilidioksidi
Lähde/syy: ihmiset, lemmikit, heikko ilmavaihto. Haitta/oire: suuripitoisuus viittaa tilojen käyttöön nähden riittämättömään ilmanvaihtoon.
Häiritsevät hajut
Lähde/syy: materiaalien kosteusvauriot, ilmavuodot rakenteista, materiaalit, kemikaalit, käyttäjät. Haitta/oire: ärsytysoireet, epämukavuus.
Vähäinen ilmanvaihtuvuus
Lähde/syy: heikkotehoinen ilmanvaihto, IV-järjestelmän viat, ilmanjaon puutteet. Haitta/oire: Epäpuhtauksien kertymisestä oireilu ja epämukavuus.
Sieni voi tulla uuteenkin taloon
Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö kertoi esimerkin viisi vuotta vanhasta talosta, jota oli alkanut vaivata lattiasieni. Rakennuksessa oli Rämön mukaan käytetty äärimmäisen hyviä rakennusmateriaaleja.
Talon rossipohja oli ollut liian matala ja maan pinta oli liian lähellä ilmanottoaukkoa. Ilmanottoaukot olivat olleet lisäksi liian pieniä.
– Sitä pitkin oli kaikki mennyt sitten sisälle rakennukseen.
Ainoa vaihtoehto oli polttaa koko talo, kun rakennuksen koko alapohja oli mennyt pilalle ja sieni oli noussut ylös talon rakenteisiin.
Toisessa kohteessa vanhassa talossa ei ollut piipun päällä sadehattua. Edellinen asukas, vanha mummo, oli lämmittänyt uunia säännöllisesti. Kun talosta huolehti jatkossa perillinen, lämmittäminen harveni ja hormi jäähtyi talvella käyttämättä olleessa talossa. Vesi valui piippua pitkin rakenteisiin ja sieni levisi kostuneissa pinnoissa. Talo poltettiin.
Maanvarainen laatta paras ratkaisu
– En ole alan ammattilaisena sitä mieltä, että rossipohja olisi kaikkein paras ratkaisu. Minä suosisin hyvin tehtyä, radon-suojattua ja korkealle perustettua maanvaraislaattaa, jossa on kunnollinen sorakerros sekä sellainen raekoko, että se ei kapillaarisesti nosta vettä ylös.
– Jos tehdään rossipohja, sen pitää olla niin korkea, että lattian alle jäävä maan pinta on taloa ympäröivän maanpinnan yläpuolella. Maanpinnan tulee olla myös sen muotoinen, että vedet valuvat ympäröivään salaojaan.
– En myöskään tekisi valesokkelia rakennuksiin laisinkaan. Alaohjauspuun kohdalle jää aina viileä tila. Sinne pääsevä kosteus ei pääse mitään kautta pois. Lämmöneristeinä suosisin umpisolurakenteisia lämmöneristeitä, ne eivät ime vettä. (JV)
Unarintie 23, 99600 Sodankylä
Palvelemme ma-to 10-15, pe 10-14