A-
A+
A-
A+
Mirva Honkosen palkintopyttykokoelma on vaikuttava ja vain pieni osa palkinnoista pääsi esille kuvaa varten.
– Kuljin Reposessa pelaamassa tuppea jo ennen kuin oli edes yhdistystä perustettu, hiljakkoin 65-vuotissyntymäpäiviään juhlinut Mirva Honkonen muistelee kotonaan Orajärvellä.
Tuolloin paikan päälle vain mentiin katsomaan, sattuisiko siellä samaan aikaan olemaan muita innokkaita pelaajia ja ”pääsisikö tupelle”. Kortit olivat talon puolesta ja pelinä neljän tuppi.
Innokkaita pelaajia piisasi, minkä seurauksena vuonna 1987 rekisteröitiin Pyssykylän Tuppikerho ry, joka oli myös kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen tuppikerho. Ajan mittaan kerhoja perustettiin ympäri maata, mikä tarkoitti, että kilpailuissakin kuljettiin eri puolilla Suomea.
– Yksi tuppikerhon jäsen ajoi työkseen linja-autoa, joten hän sai vuokrattua sen työpaikan kautta meidän käyttöön. Kisamatkoilla linja-auto oli aina melkein täynnä, Mirva kertoo.
Hän itse oppi kortinpeluuseen jo lapsuudenkodissaan Rajalassa, missä vanhemmat pelasivat korttia lasten kanssa. Sama perinne on jatkunut myös omien lasten kanssa, vaikka he eivät aivan yhtä innokkaita pelaajia olekaan kuin äitinsä aikoinaan.
– Me ”vanhat” ei olla kasvatettu lapsista tupenpelaajia, Mirva nauraa.
Mirvan mukaan tupen peluu vaatii muutakin kuin vain hyvää muistia.
– Pitää luottaa kaveriin ja pelityylin pitää synkata yhteen, hän kuvailee.
Menestyminen tuppikisoissa vaatii toki myös hyvän muistin, jotta pelin aikana pystyy seuraamaan, mitä kortteja on lyöty tai mitä maata pelikaverit ovat pyytäneet.
Pelejä varten tuppiparit luovat oman ”pelikoodiston”, jonka mukaan pelissä edetään. Parit sopivat etukäteen muun muassa sen, millä kortilla pelissä lähdetään liikkeelle.
– Tai jos lyö jonkin tietyn kortin, niin toinen tietää siitä, että miten sitten pelataan.
Pitkällä peliuralla ehtii yleensä pelaamaan useammankin vakiparin kanssa, ja jokaisen kanssa on omat ”koodistot”, joita ei koskaan paljasteta kenellekään muulle.
Viime vuosikymmeninä tupen harrastajien määrä on ollut laskussa. Yhdeksi syyksi Mirva arvelee sen, että pelaamiseen kuluu paljon aikaa, eikä sen yhdistäminen työhön ja muihin arjen askareisiin ole niin yksinkertaista. Hänellä itselläänkin on tupen peluu jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta tulevana viikonloppuna hän aikoo kuitenkin lähteä paikan päälle katsomaan, miten pelit sujuvat.
– Ja saattaisihan sitä alkaa taas pelaamaan, jos vain pelikaveri löytyy, Mirva lisää.
Jonna Alariesto Pyssykylän tuppikerhosta toivoo, että yleisö löytää sankoin joukoin viikonloppuna paikan päälle katsomaan pelejä.
– Siinähän saattaa vaikka innostua uudesta harrastuksesta. Tuppi ei ole ydinfysiikkaa, hän rohkaisee.
Nykyisin kisoihin ilmoittautuminen tapahtuu ennakkoon netissä Tuppiliiton sivujen kautta, mutta jos netti-ilmoittautuminen syystä tai toisesta ei onnistu, yhteyttä voi ottaa Pyssykylän tuppikerhoon, joka hoitaa ilmoittautumisasiat kuntoon. Ennakkoilmoittautuminen päättyy torstaina 12. toukokuuta keskiyöllä.
Ennakkosuosikit tulevat Jonnan mukaan Oulusta, missä tupen peluu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Sodankylässä peleissä kiertäviä aktiiviharrastajia on nykyisin 6–8 henkilöä, mutta kannattajajäseniä Pyssykylän tuppikerhossa on moninkertainen määrä.
Kisat starttaavat lauantaina. Jos kilpailijoita on 24 paria tai enemmän, kisat käydään kaksipäiväisinä ja voittajat ratkeavat sunnuntain finaalissa. Muussa tapauksessa koko kisa käydään lauantaina aikana.
Lopuksi Jonna vinkkaa, että lauantai-iltana on virallisten pelien jälkeen perinteisesti jatkettu vielä pelaamista, ja näihin peleihin ovat kaikki tervetulleita kokeilemaan taitojaan tupen peluussa.
SAILA VAARA
Tupen SM-kisat Ravintola Revontulessa 14.–15. toukokuuta.
Tuppikisat Reposessa 3.-5.5.1991 Video: Sodis-tvTIETOLAATIKKO
Tupenpeluuta Ravintola Revontulessa toukokuussa 2008.
Pyssykylän Tuppikerhon puheenjohtajalta
Tupen peluu on niinku rakastelu: Se vaati joko hyvän parin tai hyvän käden!
Aloitin itse pelaamisen 1990. Olin silloin nuorin pelaaja Sodankylässä. Tällä hetkellä Sodankylässä on aktiivipelaajia, jotka ovat pelanneet pitempään kuin minä: Leena Ryytty ja Mirva Honkonen, joista Mirva on enemmän tai vähemmän "jäähdyttelijä".
Tuppi sopii kaikenikäisille ja on erittäin hyvää aivojumppaa jokaiselle. Nykyään kun ei tarvitse rassata aivoja, kun kaikki tieto löytyy netistä. Joten tällä on myös terveydellisiä vaikutuksia: aivot pysyy kunnossa kun niitä vähän haastaa.
Vuotsolaiset Leena Ryytty ja Arto Raasakka ovat kuuluneet tupen huippupelaajiin alusta saakka. Ja se näkyy myös tupen ranking-listalla.
Jos vaan joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Tarvittaessa opastamme tupen saloihin myös aloittelijoita.
Pyssykylän Tuppikerhon puheenjohtaja,
VESA VAARALA